Viikko ennen lähtöä

“Ilma tulee olemaan hieman kylmä iltaisin, joten takin pakkaaminen varmuuden vuoksi kannattaa.”

Kaikki on suhteellista. Niin on myös tämän ”kuuman”, kesän ensimmäisen lyhyemmissä lahkeissa juhlistetun päivän vaihtuminen viikossa vähintään kymmentä astetta korkeampaan Tunisian lämpöön. Mukaan pakattava vaatetus ei ole ollut ainoa mieltä askarruttava asia.

Viikon päästä rikotaan rajoja. Euroopan ulkopuolelle matkustaminen on ollut haaveenani jo pitkään, ja nyt tämä henkilökohtaisen kartan laajentaminen on lähempänä kuin koskaan. Tunisia ei maana ole kenties se yleisin aloituskohde, mutta nimenomaan tämä ainutlaatuisempi vaihtoehto teki minuun vaikutuksen. En voisi olla iloisempi kutsuessani tuota unelmaa pian todellisuudeksi.

Jo ennen kuin tiesin AIESEC-projektiin lähdöstäni, olin varma, etten voisi viettää vuotta saman maan rajojen sisällä. Tämä mahdollisuus oli yksi monista, mutta valikoitui juuri haluamakseni tavaksi viettää kesäni. Nyt kun kalenterissa on taas selkeä takaraja Suomelle, pienistä vaikeasti pakattavista asioista osaa taas nauttia uudella tavalla; metsässä kävely, sateenraikkaan ilman hengittäminen, kesäyön valolla mielen täyttäminen ja hiljaisuuden hengittäminen ovat kultaa. Ruisleivän saa helpommin reppuun, suklaa todennäköisesti sulaa, ja henkilökohtaisen tilansa voi yrittää kantaa mukanaan pohjoismaisella innokkuudella.

Matkustaminen ja sen mukanaan tuomat paikat, ihmiset ja kokemukset ovat joitain, josta todella nautin, eikä tämä tule olemaan ensimmäinen kerta niiden parissa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin olen matkalla maahan, jonka kielestä minulla ei muun muassa ole mitään tietoa. Miltä tuntuu katsella kylttejä, joista ei erota edes sanojen rajoja? Voi olla, että lukutaidottomuus kohtaa vuosien jälkeen.

Euroopan rajojen ylittäminen tarkoittaa muutakin kuin passin käytön aloittamista todella. Uskon, että kulttuurin eroavaisuuden tulee todella huomaamaan. On vaikea sanoa, millä tavalla, sillä todellista kulttuurishokkia en usko oikeastaan ennen kokeneeni. Afrikkaan, ja etenkin Pohjois-Afrikkaan, liittyy omat stereotypiansa, kuten muihin maanosiin yleensäkin. Nämä ajatukset voivat mahdollisesti olla pohjalla maavalintaani liittyville kysymyksille, joita olen saanut kuulla. Stereotypioillakin usein on taustansa, ja mielenkiinnolla odotan mahdollisuutta olla niistä parin kuukauden jälkeen hieman paremmin perillä Tunisian suhteen.

Pyöräily niin aurinkoisessa ja eloisassa kotikaupungissa tänään oli omiaan virittämään kesätunnelmaa. Siinä hetkessä on vaikea kuvitella noiden iloisten ihmisten katseita parempaa. Ainakin päivän verran ulkona ei edes kaivannut takkia! Tulevaa matkaa varten aion sen kuitenkin pakata – ihan vain varalta.

Haluatko sinäkin ylittää omat rajasi? Aloita oma matkasi täältä!

Bloggaaja: Jenni

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *