Tänään vietetään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää.

Ihmisystävällinen kokemus

Usein, kun viitataan vapaaehtoistyöhön, ensimmäinen kysymys on: “Millaista työskentely oli?”

Oikea kysymys olisi pikemminkin, ”Miten koit ihmisystävällisen kokemuksen?” Pääasiassa globaalit vapaaehtoisprojektit eivät keskity ainoastaan itse työhön, vaan se sisältää paljon kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa. Nämä ihmiset ovat suuri osa kokemusta. Projektissamme ”InteGREAT”, meidän tuli asua yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa eroavaisuuksistamme huolimatta. Jokainen meistä oli lähtöisin erilaisesta ympäristöstä, kulttuurista ja uskontokunnasta.

 

Ensireaktio tähän on, että sehän on melkoinen kaaos. Sitten huomataan tilanteen taianomaisuus, kun kielimuurit ja eroavaisuudet on saatu purettua. Joissakin tilanteissa, voit huomata itsesi tulkitsemassa toista ihmistä meemien tai muiden luovien menetelmien kautta.

Suuri osa kokemustamme, itse projekti, joka tässä tapauksessa sijoittui Tampereelle, oli järjestetty vastaanottokeskuksessa. Tavoitteemme oli avustaa turvapaikanhakijoita sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Aluksi oli hyvin vaikeaa saada turvapaikanhakijat luottamaan meihin, erityisesti lapset (meillä oli enemmän aktiviteetteja lapsille kuin aikuisille). He ovat kokeneet elämässään monenlaisia traumoja, joten luottamuksen puute oli täysin ymmärrettävää.

 

Päivien kuluessa opimme ymmärtämään heitä paremmin, ja aloimme myös luoda tunnesiteitä ihmisten kanssa. Lapset olivat projektimme pääasiallinen kohderyhmä.

Päivä päivältä he alkoivat pitää meistä, mikä oli vaikeaa, sillä tiesimme, että pian meidän tulisi lähteä. Toinen kiinnostava seikka työssämme oli, että huomasimme olevamme kykeneviä auttamaan muita ihmisiä kehittymään. Esimerkiksi englannin tunneilla olimme oikeita opettajia, ja saimme huomata, kuinka oppilaiden taso kehittyi.

Tutustuminen mahtaviin ja odottamattomiin ihmisiin

Alussa jokainen oli jännittynyt, sillä ihmisillä on ennakkoluuloja stereotypioista, jotkut ovat vain ujoja ja jotkut olivat hyvin itsevarmoja. Muutaman päivän tutustumisen jälkeen, aloimme puhua kaikesta, ja ei mistään. Puhuimme myös kulttuurillisista kokemuksista, poliittisista näkemyksistä ja henkilökohtaisista tarinoista. Vaikka aina kaikki eivät täysin tulleet toimeen kaikkien kanssa, onnistuimme säilyttämään harmonian. Asetimme projektillemme yhteisiä tavoitteita, jotta työllämme olisi suurempi merkitys.

 

Yksi parhaista asioista oli henkevien keskustelujen käyminen. Puhuimme menneisyydestä, ja lähennyimme ryhmänä paljon. Sitä alkaa tuntemaan, että on tuntenut ihmiset kauemmin kuin oikeasti onkaan. Heidän takiaan, Suomessa ei ollut tylsää. Hyvä seura tekee melkein mistä tahansa parempaa. Vastaanottokeskuksella tapasimme myös ihmisiä, joita emme koskaan unohda, ja jokaisella oli myös oma suosikki lapsi ryhmässä.

Aika hyvästeille

Projektin lopussa oli aika sanoa hyvästit ihmisille, joiden kanssa on asunut seitsemän viikkoa. Aloin pitämään joitakin parhaimpina ystävinäni, sillä puhuimme kaikesta ja jaoimme kaikki hyvät

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *