Italia

Opetusta Italiassa

Minua jännitti ja pelotti viimeiset kaksi päivää Suomessa. Tuntui siltä, että maailma loppuisi, sillä parin tunnin sisällä jättäisin tutun elämäni taakseni. Mikään ei tuntunut todelliselta, mutta kun astuin koneeseen shokki hälveni ja ilo ja uteliaisuus täytti mieleni. Juuri ennen kuin lentokone laskeutui päätin tarttua hetkeen ja pitää hauskaa.

Bussimatka Milanoon kesti tunnin ja katselin maisemia koko matkan ajan. Minua yllätti, miten tutulta ja normaalilta kaikki näytti, vaikka olin eri maassa. Odotin tuntevani jonkinlaista kulttuurishokkia, mutta tunsin oloni rauhalliseksi. Tapasin projektikummini ja host perheeni asemalla ja pian olinkin matkalla heidän kotiinsa. Saavuttuani host perheeni kotiin tuntui oudolta asua taas perheen luona, sillä Suomessa asun yksin.

Seuraavana päivänä oli ensimmäinen päivä koulussa. Koulussa kaikki oli hämmentävää ja käytävät täynnä ihmisiä. Onneksi yksi host perheeni lapsista oli samassa koulussa, joten minun ei tarvinnut mennä sinne yksin. Ensimmäinen päivä sujui suunnittelun parissa ja seuraavana päivänä esitelmät ja työt alkoivat.

Yksi suurimmista peloistani on julkinen esiintyminen, joten tietysti minua jännitti. Onneksi esitelmäni menivät hyvin, vaikka ne olivat edelleen haaste minulle. Kaksi viikkoa myöhemmin tapasin töissä meksikolaisen harjoittelijan nimeltä Luis ja meistä tuli nopeasti kavereita. Ensimmäiset viikkoni lensivät ohitse kun totuttelin suurkaupunkielämään ja tapasin monia uusia ihmisiä ympäri maailmaa.

Kolme viikkoa saapumiseni jälkeen minun oli vaihdettava host perhettä, joka oli todella surullinen tapaus niin minulle kuin host perheelleni, sillä tulimme toimeen todella hyvin. Olin hetken shokissa, mutta seuraavana päivänä kun palasin tutulle koululle niin kaikki oli taas normaalia. Aloin ikävöimään Milanoa ja elämääni täällä ennakkoon vaikka minulla oli vielä muutama viikko jäljellä. Tietysti ikävöin myös Suomea välillä, etenkin läheisiäni, luontoa ja rauhallisuutta. Tiesin kuitenkin, että elämäntilanteeni Suomessa ilman työtä tai koulutuspaikkaa tuntui tylsältä.

Viimeisellä viikolla tunsin oloni surulliseksi. Joka päivä hyvästelin uuden luokan. Torstai ja perjantai olivat erityisen vaikeita ja pidättelin kyyneleitä kun otin kuvia ja oppilaat antoivat minulle lahjoja ja kirjeitä. Minulla on edelleen niin ikävä heitä, että en halua ajatella sitä.

Kun lähdin italiasta olin surullinen, mutta ennenkaikkiaan onnellinen, että olin saanut osallistua tähän projektiin, sillä vapaahetoistyö on aina ollut yksi unelmistani. Halusin kehittää sopeutumiskykyäni ja päästä eroon ujoudestani. Opin niin paljon itsestäni ja myös muista maista ja kulttuureista. Vapaaehtoistyökokemukseni motivoi minua tekemään työtä paremman maailman eteen.

Klisee, mutta totta: tämä oli yksi elämäni parhaista kokemuksistani. Työtoverini Luisin kanssa noin puolivälissä kokemusta puhuimme siitä, miten tulevaisuudessa päivämme Milanossa tuntuisivat kuin ne olisivat tapahtuneet unessa ja nyt kun muistelen näitä hetkiä, tuntuu täsmälleen siltä.

Bloggaaja: Vili

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *