Vapaaehtoistyö Brasiliassa

Lasten opetusta Brasiliassa

Sain viime kesänä viettää 11 viikkoa AIESEC:in kautta Recifessä koillis Brasiliassa. Matkalle lähtiessä en tiennyt mitä tulisin kohtaaman paikanpäällä. Kaupunki oli surullisen kuuluisa zika virus tartunnoista, haista jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun meressä, väkivaltaisuus tilastoista ja tulvista. Onnekseni vajaan kolmen kuukauden aikana en kokenut näistä kun tulvan, senkin vain kaksi kertaa. Sen sijaan pääsin oppimaan uuden kielen, kulttuurin ja maan, sekä tutustumaan ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa.

Välillä mietin kuinka paljon olen saanut näiltä ihmisiltä itselleni. Brasilialaiset avasivat kotinsa ovet, kirjaimellisesti, minulle monta kertaa. Host perheeni eivät edustaneet köyhintä luokkaa, mutta silti tiedän ettei heidän ansioillaan matkustettu ympäri maailmaa, tai edes Brasiliaa. Silti he ottivat minut kotiinsa ja tarjosivat majoituksen, ruokaa ja paljon unohtumattomia kokemuksia. Eräs AIESEC Recifen työntekijöistä myös majoitti minut perheensä luo muutavaksi päiväksi sateen aiheuttamien ongelmien takia tuosta noin vain, vaikka olimme ihan vasta tavanneet. Kun toisen kerran yövyin heidän luonaan luulin että perheen äiti voivottelisi miksi olin taas siellä, mutta yllätykseseni hän kysyikin voisinko viettää heidän kanssaan enemmän aikaa.

Mietin, olenko pystynyt antamaan mitään takaisin näille ihmisille? Olenko työpanoksellani muuttanut jonkun elämää? Puhuin muiden vapaaehtoisten kanssa ja pohdimme asiaa. Sitten vähitellen mieleeni alkoi tulla tilanteita joissa olin tehnyt muutoksen ihmisten elämään. Ensimmäisen projektin aikana tein vierailun Host-isäni työpaikalle, paikalliselle yläasteelle. Pidin esitelmän Suomesta ja kerroin millainen koulutus systeemi meillä on. Tilaisuuden jälkeen poseerasin varmaan 100 selfiessä ja sain useita kymmeniä uusia ”kavereita” facebookissa. Vasta myöhemmin tajusin kuinka ainutkertainen kokemus heille oli tavata joku toiselta puolelta maapalloa ja saada kysyä mitä vain kysymyksiä (esim. Käyttäytyvätkö oppilaat joskus huonosti myös Suomessa?). Mieleenpainuvin asia oli kuitenkin eräs tyttö joka otti minuun yhteyttä myöhemmin. Hän kirjoitti google kääntäjän avulla minulle englanniksi ja kertoi haaveistaan tulla fysioterapeutiksi ja kuinka esitelmäni oli rohkaissut häntä. Hän halusi nyt oppia enemmän englantia, jotta voisi lähetä valtion tukeman apurahan voimin ehkä Eurooppaan vaihtoon tulevaisuudessa ja saada elintärkeää koulutusta elämäänsä varten.

Toisen projektini aikana työskentelin joka keskiviikko Aquazinhassa (suomeksi ”pieni vesi”), jossa ei ollut päällystettyjä teitä ja sateen aikana kaikki paikat tulvivat. Kansalaisjärjestön sivutoimipisteessä ei ikinä toiminut internet ja sähkötkin olivat poikki maksamattomien laskujen takia. Olin kuitenkin yhdessä Unkarilaisen, Meksikolaisen ja Amerikkalaisen kaverini kanssa päättänyt järjestää lapsille powerpoint esityksen maistamme. Valmistelimme joka viikkoa eri teemalla lyhyen esityksen jonka sitten esitimme lapsille. Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun kerroin Suomesta ja lapset rupesivat huutamaan ”Angribiidi Angribiidi” nähdessään kuvan Angry Bird:eistä. Lapsista oli mahtavaa että asuin samassa maassa kuin Joulupukki. Yhdessä kirjoitimme kirjeet pukille ja Suomeen palattuani postitin ne Rovaniemelle. Vaikka tuskin Joulupukki toi Cristano Ronaldon nimmarilla varustettuja tennareita tai uutta pinkkiä polkupyörää oli lapsille tärkeää saada toivoa jotain ja kirjoittaa pukille. Olimme ensimmäiset ulkomaalaiset vapaaehtoiset tässä toimipaikassa, ensimmäiset ulkomaalaiset joihin lapset tutustuivat. Ensimmäistä kertaa he kuulivat Suomesta ja Unkarista. Ensimmäinen kerta kun he näkivät miten juhlapäiviä vietetään Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Suurin osa heistä, jos kukaan ei tule ikinä matkustamaan näihin maihin mutta kuinka mahtavaa heille oli saada kokea pieni osa kulttuuristamme. Tiedän että teimme heihin vaikutuksen ja vieläkin näemme kuvia Aquazinhasta ja maidemme lipuista jotka jätimme sinne muistoksi.

Bloggaaja: Kreetta

Tsekkaa avoimet projektit kesäksi: aiesec.fi/vapaaehtoistyo

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *