kyynisyys suomessa

Kyynisyys nuorissa lisääntyy Suomessa

7.3 julkaistiin vuoden 2016 nuorisobarometri. Barometrin teemana oli tulevaisuus. Vain vähän yli puolet (55%) 15-29 vuotiaista uskoo, että Suomen tulevaisuus on valoisa. Vain 25% nuorista uskoo, että maailman tulevaisuus on hyvä. Tutkimuksessa todetaan, että nuoret haluavat lisää tasa-arvoa, sekä ympäristön tilan paranemista. Vahva enemmistö haluaa säilyttää hyvinvointivaltion.  Halu ei kuitenkaan ole sama asia kuin usko. Suurin osa nuorista eivät usko tilanteen paranevan.

Uskon tämän olevan ongelman ydin. Me nuoret ulkoistamme vastuun. Haluamme hyviä asioita, mutta samaan hengenvetoon emme usko siihen. Olisiko aika vaihtaa perspektiiviä? Olisiko aika vaihtaa kysymystä? Mitä jos kysyisimme itseltämme, että mitä olemme valmiita tekemään tulevaisuutemme eteen?

Imagen blogissa (http://blogit.image.fi/anzionmukaan/olemme-viemassa-lapsiltamme-suurimman-asian-jonka-heilta-voimme-vieda-toivon/) Anssi Järvinen toteaa: ”Olemme viemässä lapsiltamme suurimman asian, jonka heiltä voimme viedä. Toivon.” Arvostan Anssin kirjoitusta ja sillä on selvästi hyvät tarkoitusperät. Haluan kuitenkin haastaa siinä esitettyjä ajatuksia. Väitän, että ensimmäinen virhe on jo otsikossa. Otsikko antaa ymmärtää, että joku on viemässä nuorilta jotakin. Nuoret ovat 15-29 vuotiaita. Suurin osa nuorista on siis jo täyttänyt 18 ja ovat näin ollen täysi-ikäisiä. Nuoret eivät ole passiivinen ja kyvytön joukko jolta voi viedä toivon.

Palaan takaisin alkuperäiseen ajatukseeni näkökulman vaihdosta. Olen ollut 4 vuotta AIESEC-Suomi Ry:n toiminnassa. Visiomme on ”Peace and Fullfilment of human kind’s potential”. Uskomme, että johtajuusominaisuuksien kehittäminen jokaisessa nuoressa vie meidät kohti visiotamme. Käytännössä järjestämme projekteja, joihin lähetämme ja vastaanotamme nuoria ympäri maailmaa. Tämän blogahduksen tarkoitus ei ole kuitenkaan puhua organisaatiomme tarkoituksesta.

Tarkoitukseni on puhua siitä mitä olen itse tarkkaillut nuorten kanssa toimimisesta. Väitän, että kun puhun mediaaninuorelle rauhasta, paremmasta Suomesta ja paremmasta maailmasta on vastauksena hyväksyvää nyökyttelyä. Jos lisään dialogiin heidän roolinsa, niin vastauksena on tuhahdus. Tämä on henkilökohtainen huomioni, eikä perustu mihinkään barometriin.

Yritetäänpä mennä syihin, jotka ovat kyynisyyteen johtaneet. Simon Sinek on johtajuustutkija, joka on tutkinut millenium –ikäluokkaa, eli sitä samaa ikäluokkaa, johon nuorisobarometri pureutuu. Valitettavasti Sinek on päätynyt samaan lopputulokseen kuin minä. Nuoret tykkäävät puhua paljon, mutta tehdä vähän. Sinek tunnistaa 4 tekijää, jotka minun mielestäni voidaan myös liittää nuorten kyynisyyteen.

Ensimmäinen tekijä: Kasvatus. Monet nuorista on kasvatettu uskomaan, että he ovat ainutlaatuisia ja pystyvät mihin vaan. Tämä on totta, mutta samaan aikaan, jos nuorille ei opeteta, että teoilla on seuraukset ja pystyminen mihin vaan vaatii kovaa työtä, olemma vain kasvattamassa sukupolvea, joka haluaa jotain, mutta eivät usko sihen, eivätkä varmasti ole valmiita näkemään vaivaa asian eteen. Lisää tietoa täältä.

Toinen tekijä: Teknologia. Tarkemmin sanottuna sosiaalinen media. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media vapauttaa aivoissa kemikaalia nimeltä dopamiini. Dopamiini on sama asia, jota vapautuu huumeiden, alkoholin tai tupakan käytöstä. Dopamiini tuo tyydytystä heti. Dopamiini on myös koukuttavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuoret lievittävät stressiä sosiaalisen median avulla. Ja kun nuoret lievittävät stressiä sosiaalisen median avulla, niin emme lievitä sitä luottamalla toiseen ihmiseen. Kun emme luota toiseen ihmiseen, niin muutumme kyynisiksi. Tämän käyttäytymisen kaava on tismalleen sama kuin alkoholisteilla. Näen tätä niin itsessäni kuin muissakin nuorissa.

Kolmas tekijä: Malttamattomuus. Nuoret ovat tottuneet saamaan kaiken heti. Nuoret eivät ole tottuneet näkemään vaivaa. Jos haluat treffeille, niin voit avata Tinderin ja alkaa pyyhkiä oikealle ja vasemmalle. Kukaan ei ole koskaan opettanut meille, kuinka olla kärsivällisiä. Rakkaus, ystävyys, maailman parantaminen vaativat aikaa. Ne ovat prosesseja, jotka epävarmoja ja epämukavia. Ne vaativat uskoa ja kasvamista.

Neljäs tekijä: Ympäristö. Valitettavasti Elämme kvartaalitaloudessa. Elämme maailmassa, jossa kvartaalitulos merkkaa enemmän kuin vuositulos puhumattakaan pitkän aikavälin tavoitteista. Meidän pitää alkaa välittää. Meidän pitää välittää siitä, miten rakennamme nuorissa kykyjä, joita tarvitsemme. Totuus on se, että me olemme isänmaamme toivo.

En kuitenkaan halua, että vastuu ulkoistetaan pois nuorilta, koska jos me nuoret jäämme odottamaan sitä, että joku rakentaa tämän maailman meille, niin uskon sen tulevan liian myöhään. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että suurin osa nuorista on hyviä ihmisiä, mutta mikä puuttuu on nuorten oma tahto tehdä maailmasta parempi paikka.

Siksi uskon, että AIESECin kaltaiset organisaatiot ovat olemassa. Olemme täällä aktivoimassa nuoria. Vastuu on meillä. Suomi on hyvä paikka elää ja meillä on mahdollisuuksia, mitä suurimalla osasta maailman nuorista ei ole. Tämä etuoikeus tarkoittaa minun maailmassani vastuuta. Koska, jos me suomalaiset, jotka elämme mahdollisesti maailman parhaassa maassa, emme ole valmiita tekemään jotain tämän maailman hyväksi, niin kuka sitten on?

Haluan, että joka ikinen kykenevä nuori katsoo itseään peilistä ja kysyy itseltään, mitä minä voin tehdä. Koska me nuoret, kyllä voimme, jos vain haluamme ja uskomme. Asioiden parantaminen vaatii paljon työtä, eikä mikään tule ilmaiseksi. Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että suurin osa ihmisitä etsii loppujen lopuksi vain yhtä asiaa, mikä on täyttymys. Englanniksi Fullfilment. Tony Robbinsin mukaan täyttymyksen voi kokea vain antamalla takaisin ja arvostamalla. ((https://www.ted.com/talks/tony_robbins_asks_why_we_do_what_we_do)) Joten kysymykseni sinulle nuori on, mitä sinä teet maailman hyväksi ja arvostatko sitä mitä sinulla on, vai keskitytkö murehtimiseen ja toivottomuuteen?

Päätän kirjoitukseni John Locken mietteeseen:

”If we disbelieve everything, because we cannot certainly know all things, we shall do much what as wisely as he who would not use his legs, but sit still and perish, because he had no wings to fly.”

Rakkaudella,

Antti Randell,

Toiminnanjohtaja

AIESEC-Suomi Ry

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *