Liikennesuunnittelua Meksikossa

Viime keväänä olin vuosittaisen kesätyöpohdinnan äärellä: mihin hakisin ja minkälaista kokemusta haluaisin itselleni tänä kesänä kartuttaa. Olin jo monena kesänä työskennellyt oman alani organisaatioissa mutta noista kesätöistä saatu oppi ja omien taitojen kehitys jäivät aina työnantajan alkuperäisiä lupauksia alhaisemmiksi. Pienen pohdinnan jälkeen päätin kokeilla jotain uutta ja lähteä AIESECin kautta harjoitteluun ulkomaille. Kohdemaalla ei ollut niin väliä ja sopiva projekti löytyi melko nopeasti Meksikosta. Harjoittelupaikka varmistui vajaassa viikossa hakemisen aloittamisesta ja jo kuukauden päästä olin lentokoneessa matkalla kohti Pohjois-Meksikossa sijaitsevaa Torreónia.

Työpaikkani oli paikallinen pieni insinööritoimisto ja työaikani oli 8 tuntia päivässä (9-17) maanantaista perjantaihin. Opintojeni pääaine on liikennetekniikka ja yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin opintojani vastaavia ja vastuullisia työtehtäviä sain projektissa. Olin vastuussa kahden projektin liikennesuunnittelusta ja vaikka liikenne ei ollut työkavereideni leipälaji, sain aina tukea ja apua, jos kohtasin ongelmia. Meksikon liikenne on tunnettu kaoottisuudestaan ja turvattomuudestaan, joten tunsin, että oma työni liikennesuunnittelijana oli oikeasti merkityksellistä. Vastaavia tehtäviä Suomessa tehdessäni en ole koskaan tuntenut omaa työtäni samanlaisesti mielelliseksi, sillä liikenneturvallisuus on loppujen lopuksi täällä ihan hyvä.

Paikallinen AIESEC hankki minulle asuinpaikan ja toiveideni mukaisesti majoituin isäntäperheessä. Perheeseeni kuului vanhempien lisäksi kaksi ikäistäni tytärtä. Yleisesti perheen merkitys paikallisessa kulttuurissa on paljon suurempi kuin Suomessa. Vanhemmat ovat myös todella suojelevaisia lapsiaan kohtaan ja haluavat tietää kaiken lastensa tekemisistä vielä silloinkin, kun lapset ovat aikuisia. Pääsin itse nauttimaan meksikolaisen perhe-elämän hyvistä puolista: host-äitini esimerkiksi valmisti minulle aamiaisen ja pakkasi minulle lounaan mukaan joka päivä ja perhe vei minua moniin tapahtumiin ympäri kaupunkia ja läheisissä kaupungeissa. Toisaalta sain host-siskoihini verrattuna paljon vapautta, eikä esimerkiksi myöhäisistä baari-illoista kyselty mitään, mikä oli siskojeni mielestä ennenkuulumatonta.

Torreón on muutama vuosi sitten kärsinyt paljon huumekartelleista ja näiden välisistä konflikteista, mutta tilanne on nykyään rauhallinen ja arki on aivan samanlaista kuin missä tahansa muuallakin. Minulle oli silmiä avaavaa huomata kuinka normaalilta kaupunki ja ihmisten arki vaikuttivat siihen verrattuna, että vain muutama vuosi sitten kaupunkia tituleerattiin synonyymiksi kuolemalle. Ehkäpä juuri huonon maineensa vuoksi Torreón ei vedä juurikaan puoleensa kansainvälisiä vieraita ja kahden kuukauden aikana en tavannut kaupungissa yhtäkään ulkomaalaista. Ulkomaalaisten vähyys lisäsi tietysti paikallisten mielenkiintoa vaaleaa suomalaista kohtaan: monesti lapset tuijottivat minua kadulla ja aikuiset tulivat juttelemaan minulle pelkästä mielenkiinnosta.

Haasteensa kaupungissa asumiseen toi se, ettei juuri kukaan puhu englantia ja oma espanjan taitoni rajoittuu muutamaan perustervehdykseen. Esimerkiksi host-vanhempani eivät puhu sanaakaan englantia ja aina kun lähdimme heidän kanssaan kotoa, oli määränpää minulle enemmän tai vähemmän yllätys. Olen aina ollut jonkinasteinen kontrollifriikki, mutta Meksikossa jouduin luopumaan tästä piirteestäni täysin, sillä jo kielimuurin takia en pystynyt hallitsemaan edes omaa elämääni kovin hyvin. Usein tunsinkin itseni pieneksi lapseksi, joka ei ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu mutta joka tyytyväisenä kulkee mukana paikasta toiseen ja syö ruokaa silloin kun sitä nenän eteen laitetaan. Yllätyin kovasti, kuinka nopeasti muovauduin osaksi tätä elämäntyyliä ja jopa nautin siitä. En olekaan niin jääräpäisen itsenäinen kuin olen aina luullut.

Ulkomailla harjoittelussa olleiden kuulee usein kuvailevan elämystään sanoilla ”elämäni paras kokemus, jonka ansiosta olen nyt erilainen ihminen”. Olen aina huokaillut dramaattisesti tällaisille kommenteille ja pitänyt niitä turhana liioitteluna. Joudun nyt kuitenkin liittymään tuohon hypetyskerhoon ja toteamaan, että lyhyet kaksi kuukautta Meksikossa olivat ehdottomasti yksiä elämäni parhaista. Olen aiemminkin viettänyt aikaa ulkomailla vaihto-opiskelun ja matkustelun merkeissä, mutta nuo kokemukset eivät vedä millään tasolla vertoja AIESEC-projektille. Asuminen paikallisessa perheessä ja työskentely paikallisten kanssa antoivat minulle mahdollisuuden kokea, millaista on torreónilaisten ihmisten arki. Jos sinulla on kiinnostus tutustua jonkin maan tai alueen kulttuuriin, unohda matkustelu ja vaihto-opiskelut, sillä niiden kautta saat kosketuksen vain muihin reissaajiin ja vaihtareihin. Harjoittelun kautta saat kontaktin paikalliseen kulttuuriin ja kehität samalla itseäsi niin ammatillisesti kuin henkisestikin.

Bloggaaja: Marianne

Kamppailetko kulttuurishokin kanssa?

Tarina on jo peräti klisee; matkailija saapuu ulkomaille valmiina tarttumaan hetkeen ja kokemaan uutta kulttuuria, mutta pian hän on jo hämillään. Häntä voi ärsyttää paikalliset ihmiset ja heidän tapansa ja matkailija kääntyy tuttujen pikaruokaravintoloiden ja oman kulttuurin yhteisöjen puoleen. Kuulostaako tutulta?

Ei ole väliä onko vaihto-oppilas, harjoittelija tai tavallinen turisti, ulkomailla kuka tahansa voi törmätä kulttuurishokkiin. Mutta mikä on tämä kulttuurishokki ja miten se vaikuttaa ihmisiin?

Merriam-Webster sanakirjan mukaan kulttuurishokki tarkoittaa “hämmennyksen, epäilyksen ja hermostuneisuuden tunnetta, joka ilmenee, kun kohtaa uuden kulttuurin”. Kulttuurishokki ilmenee yleensä neljässä vaiheessa:

1. Kuherrusvaihe

Ensimmäisessä vaiheessa matkailija saapuu uuteen maahan ja näkee kaiken  vaaleanpunaisten linssien läpi. Hän usein idealisoi uutta maata ja sen kulttuuria ja haluaa kokea kaikkea uutta. Tämä vaihe voi olla tuttu, jos on koskaan matkaillut ulkomailla turistina sillä turistit eivät yleensä joudu kokemaan kulttuurishokin muita vaiheita.

2. Kynnysvaihe

Matkailija kokee jotakin yllättävää; kenties hän joutuu tekemisiin paikallisen virkavallan kanssa tai tapaa tavallista töykeän paikallisen. Matkailija turhautuu uuteen kulttuuriin ja sen tapoihin ja haikailee takaisin kotimaahan, jossa kaikki tehdään “oikein” ja kielimuuria ei ole. Matkailija saattaa vähätellä kohdemaata ja sen sijaan idealisoida kotimaataan ja unelmoida kotiinpaluusta.

3. Sopeutuminen

Matkailija sopeutuu hiljalleen kohdemaan kulttuurin, tapoihin ja jopa kieleen. Hän hyväksyy kokemansa kulttuurierot eikä näe niitä haittana hänen elämälleen kohdemaassa. Matkailija voi kuitenkin kaivata kotimaataan, mutta kaipaa pikemminkin ruokaa tai ihmisiä kuin arkielämää.

4. Hyväksyminen

Matkailija on nyt assimiloitunut kohdemaan kulttuuriin ja parhaimmillaan voi jopa omaksua kulttuurin piirteitä osaksi identiteettiään. Matkailija näkee jälleen positiivisen puolen kohdemaan kulttuurissa ja tavoissa. Voi olla ettei matkailija edes huomaa enää kohdemaan ja oman kulttuurin eroavaisuuksia!

Nämä vaiheet ovat osa enemmistön kokemuksia, mutta variaatiota löytyy myös matkailijoiden välillä. Jotkut matkailijat eivät koe kulttuurishokkia yhtään kun taas toiset kokevat ne eri järjestyksessä tai jättävät väliin vaiheen tai kaksi. Onneksi pelkkä tietoisuus kulttuurishokin vaiheista voi auttaa päihittämään sen.

Seuraavassa blogitekstissä opit, miten voit selvitä kulttuurishokista ja saada kaikki irti ulkomaanmatkastasi.

Bloggaaja: Camilla

Työhaastattelu – 5 yleisintä kysymystä

Työhaastatteluissa kysytään alasta riippumatta samankaltaisia kysymyksiä, joiden kaikkien päämäärä on saada hakijasta lisää tietoa ja päästä jyvälle siitä onko hän oikeasti paras henkilö hommaan. Vaikka olisi käynyt vaikka kuinka monessa haastattelussa, aina kannattaa panostaa haastattelun valmistautumiseen.

Tässä on viisi yleisintä työhaastattelukysymystä sekä vinkkejä niistä selviämiseen ja ohjeita haastattelijan hurmaamiseen

1. Kerro itsestäsi

Tämä on klassinen työhaastattelukysymys, joka antaa avoimuutensa ansiosta mahdollisuuden jättää haastattelijalle positiivinen mielikuva persoonallisuudestasi. Tätä kysymystä kannattaa valmistella etuajassa, kuten valmistelisit hissipuhetta. Yritä tiivistää elämäntarinasi pariin avaintapahtumaan, jotka liittyvät jotenkin haluamaasi työpaikkaan tai tulevaisuuden tavoitteisiin ja unelmiin. Älä lavertele vaan yritä pitää vastauksesi noin kahden minuutin pituisena.

2. Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi

Tähän kysymykseen kannattaa valmistautua ennakkoon, ettet päästä sammakoita suustasi. Muista kuitenkin, että vastauksesi on liityttävä haluamaasi työpaikkaan eikä saisi olla liian epämääräinen. Älä myöskään kerro pitkästi vahvuuksistasi ja unohda kokonaan kertoa heikkouksistasi. Vastaamalla rehellisesti osoitat haastattelijalle, että olet itsetietoinen ja haluat kehittyä niin ihmisenä kuin työntekijänä.

3. Mitä tiedät yrityksestämme?

Tämä kysymys pyrkii selvittämään jos olet oikeasti kiinnostunut työpaikasta tietyssä yrityksessä. Ennen työhaastattelua kannattaa aina etsiä lisätietoa yrityksestä, jotta ei saavu paikalle tietämättä edes mitä yritys tekee tai minkälaisia tuotteita he valmistavat. Ota siis selvää yrityksen toiminnasta, koosta, tuotteista, tavoitteista yms. äläkä saavu haastatteluun tyhjin käsin.

4. Miksi haluat tämän työpaikan ja miksi olet paras hakija tähän työhön?

Haluatko kerryttää työkokemusta tietyltä alalta? Onko kyseinen työpaikka askel eteenpäin kohti unelmauraasi? Oletko innostuntut yrityksen tuotteista ja niiden parantamisesta? Älä vastaa ympäripyöreästi vaan pyri antamaan mahdollisimman tyhjentävä vastaus, johon sisällytät motivaatiosi, tulevaisuuden suunnitelmat ja mahdolliset etenemismahdollisuudet sekä tärkeimmät taitosi työpaikkaan liittyen.

5. Onko sinulla vielä kysyttävää?

Tämä viattomalta kuulostava kysymys on yksi tärkeimmistä. Tähän kysymykseen ei kannata koskaan vastata negatiivisesti, sillä se voi osoittaa, ettet ole kiinnostunut tietämään lisää mahdollisesta työpaikasta. Vaikka on tärkeää kysyä lisätietoja koko haastattelun ajan, pidä mielessäsi yksi mielenkiintoinen kysymys, jonka voit kysyä haastattelun lopuksi jättääksesi hyvän muistikuvan haastattelijan mieleen.

Bloggaaja: Camilla

Piilotyöpaikat – Piilevä mahdollisuus?

Ovatko piilotyöpaikat enemmän haitaksi vai kenties mahdollisuus uudelle työnhakijalle? Tuoreen Sitran tutkimuksen mukaan peräti 70% eli noin neljä viidestä työntekijästä on töissä ns. piilotyöpaikassa. Piilotyöpaikka on vapautuva työpaikka, johon ei haeta työntekijää muodollisella ja/tai julkisella hakemuksella esimerkiksi internetin tai työilmoituksen kautta. Vastavalmistuneiden työttömyyden ollessa heikompi kuin koskaan, julkisia työilmoituksia selaamalla ei välttämättä tärppää vaikka työkokemusta riittäisi. Unelmien työpaikka voi kuitenkin olla kulman takana. Mistä löydät tiedon näistä työmahdollisuuksista ja miten nappaat itsellesi piilotyöpaikan?

Lyhyt vastaus tähän kysymykseen on verkostoituminen. Verkostoituminen on nykyään yhä tärkeämpi taito työelämässä jo vastavalmistuneillekkin. Verkostointia kannattaa harrastaa koko korkeakoulutuksen aikana, etenkin suorittaessa työharjoitteluja, jotka antavat mahtavan mahdollisuuden helposti lähestyä alan osaajia. Osallistuminen työkulttuuriin harjoittelupaikassa osoittaa motivaatiota ja innostuneisuutta alaan ja voi jättää työnantajaan pysyvän muistikuvan, joka voi johtaa piilotyöpaikan nappaamiseen.

Rekrytointimessut ja alakohtaiset messut sekä ammatillisten järjestöjen tapahtumat ovat myös hyvä tapa verkostoitua. Esimerkiksi korkeakoulujen järjestämillä messuilla on yleensä paikalla monenlaisia yrityksiä, jotka etsivät opiskelijoita erilaisiin työtehtäviin. Esimerkiksi marraskuussa Helsingissä järjestettävä Youth Speak Forum ja erinäiset Startup-tapahtumat, kuten Slush, ovat myös oiva tapa oppia enemmän alan uusista kilpailijoista. Osallistuminen ei ole vain hyvä asia verkostoitumisen kannalta, vaan messuilla voi myös kuulla vapaista työpaikoista.

Sosiaalinen media ja LinkedIn ovat myös tapoja löytää kätkettyjä piilotyöpaikkoja. Seuraa aktiivisesti alasi yrityksiä, järjestöjä sekä uutisia ja voit törmätä vahingossa kiinnostavaan työilmoitukseen, jota ei löydy välttämättä TE-toimiston sivuilta tai Duunitorilta. Älä pelkää myöskään kertoa muille millaista työpaikkaa etsit tai, että ylipäätään etsit työtä. Voi olla, että sinulla onkin tuttuja, jotka voivat antaa vinkkejä.

Päivittämällä LinkedIn sivua voit myös päästä vahingossa alasi edustajan valokeilaan. Rekrytointiyritykset ja suorahakukonsultit etsivät jatkuvasti osaajia erilaisiin työtehtäviin esimerkiksi LinkedInin kautta tai rekrytointimessuilla. Voit myös olla aktiivinen ja lähettää suoraan rekrytointifirmoille ansioluettelosi ja hakea myös avoimiin työtehtäviin. Heidän verkostot ovat kattavia ja työnantajat ottavat usein suoraan heihin yhteyttä etsiessään uutta henkilökuntaa.

Etsiessä piilotyöpaikkaa älä siis pelkää hyödyntää tuttavuuksia tai verkostoasi, vaan hyödynnä kaikki mahdolliset keinot tehostaaksesi työnhakusi kattavuutta. Sanonta on tuttu; Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa ja rakkaudessa. Sama pätee myös työnhakuun!

Bloggaaja: Camilla

Vastavalmistuneet ja työllistymismahdollisuudet

Tilastokeskuksen mukaan vastavalmistuneet työllistyvät nyt heikommin kuin taantumavuonna 2009. Vuoden kuluttua valmistumisesta töitä oli löytänyt vain 66% kaikista valmistuneista. Vaikka eniten vaikeuksia työllistyä on ammatillisen tutkinnon suorittaneilla, myös korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työttömyys on kasvanut. Ammattikorkeakoulun päättäneistä työtä etsii vuoden jälkeen edelleen joka kymmenes, kun taas ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista on työttömänä 9%. Alasta riippuen vaihtelua on luonnollisesti huomattavan paljon, ja esimerkiksi viestinnän ja informaatiotieteiden ammattikorkeakoulututkinnolla töitä hakevia oli 19,6%, kun taas kauppatieteen maistereista töitä haki 7,2 prosenttia. Tilastojen tutkimisesta saattaa olla hyötyä niille, jotka vielä harkitsevat eri vaihtoehtoja hakiessaan opiskelemaan, mutta huonon työllisyystilanteen todentaminen prosenttiluvun muodossa ei itsessään auta vastavalmistunutta eteenpäin, saati sitten lämmitä mieltä.

Tämänhetkisessä taloustilanteessa tutkintoon valmistuva joutuu punnitsemaan mahdollisuuksiaan ja miettimään miten pärjätä työmarkkinoilla. Akavan tutkimuksen mukaan ensimmäisellä työpaikalla voi olla kauaskantoisia seurauksia uran kehityksen kannalta. Huonot työt saattavat seurata toisiaan ja epätarkoituksenmukainen työllistyminen ketjuuntuu. Urasta haikailevien kannattaa siis tosissaan panostaa relevantin työkokemuksen hankkimiseen.

Todellisuus on kuitenkin se, että yhä useampi joutuu nykyään tyytymään valmistuttuaan työhön joka ei vastaa omaa koulutusta ja huonoimmassa tilanteessa työtä ei edes löydy omalta alalta. Kyseessä on enemmänkin uusi normi kuin poikkeus. Tätä siis ei välttämättä itsessään kannata pelätä, sillä tekemällä ns. hanttihommia valmistumisen jälkeen ei enää erotu vahvasti epäedullisesti joukosta. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten erottua joukosta edukseen?

Vastavalmistuneen ongelma on usein se, että ansioluettelo ei ole tarpeeksi vahva. Jos työkokemusta puuttuu omalta alalta, töiden tekeminen toisella alalla ei luonnollisestikaan auta. Niinpä niin, ei tarpeeksi työkokemusta saadakseen töitä joista saisi sitä työkokemusta saadakseen töitä. Vaikka Suomessa työtilanne on huono tällä hetkellä, ei se tarkoita että se olisi sitä kaikkialla. Ei ole epätavallista suunnata ulkomaille työn perässä. Esimerkiksi Viro houkuttelee nyt suomalaisia IT-alan osaajia.

Ulkomaille muuttaminen tuntuu monille isolta askeleelta, varsinkin jos haluaa vielä luoda uraa kotimaassa. Ulkomaille voi kuitenkin lähteä myös lyhyemmäksi ajanjaksoksi suorittamaan työharjoittelua. Valmistuttuaan moni haluaa ensisijaisesti vakituiseen työsuhteeseen, mutta työharjoittelu kannattaa jos sillä pystyy parantamaan työllistymismahdollisuuksia pidemmällä tähtäimellä. Matkalla tarttuu mukaan kompetensseja joista saa kilpailuetuja kotimaan työmarkkinoilla, puhumattakaan pelkästä kokemuksesta itsestään.

Bloggaaja: Frans

Soft skills: polku unelmauraasi?

Vuonna 2014 LinkedIn yhdessä Circumventurin kanssa tutki mitä taitoja työnantajat arvostavat nuorissa työnhakijoissa. Kyselyyn osallistui yli 1400 rekrytointimanageria amerikkalaisista Fortune 500 suuryrityksistä. Tutkimustulokset todistavat, että tarvittavat taidot eivät tule tentteihin pänttäämisestä, vaan niihin tarvitaan ripaus oma-aloitteisuutta.

Mitä taitoja tähän kuuluu?

Soft skills eli “pehmeisiin” taitoihin kuuluvat joukko luonteenpiirteitä, jotka kaikki liittyvät tapaan, jolla ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin. Niitä ovat esimerkiksi kommunikaatio- ja argumentaatiotaidot, yhteistyötaidot, sopeutumiskyky ja ongelmanratkaisutaidot.  

Kyselyn mukaan 65 prosenttia työnantajista arvostaa ongelmanratkaisutaitoja, 64 prosenttia sopeutumiskykyä ja nopeaa oppimista, 46 prosenttia analyyttista ajattelutapaa ja  45 prosenttia suullisia kommunikaatiotaitoa.

Soft skills -trendi on täällä pysyäkseen ja nykyään niiden kehitykseen panostetaan jo korkeakoulussa, etenkin teknisillä aloilla, joissa tarvitaan niin teknistä osaamista kuin projektinhallinta- ja myynti- ja kommunikaatiotaitoja. Näiden taitojen ympärille on myös kasvanut monia konsultointiyrityksiä, jotka auttavat yrityksiä panostamaan pehmeisiin taitoihin ja tämän kautta heidän tulevaisuuteen.

Miten kehitän näitä taitoja?

Totuus on, että jotkut ovat luonnostaan taitavia puhumaan ja ratkaisemaan ongelmia innovatiivisesti, mutta muut vaativat hieman henkilökohtaista kasvua saavuttaakseen nämä taidot. Paras tapa kehittää itseään on antaa itselleen mahdollisuuksia kohdata haasteita ja lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tässä on kolme tapaa kehittää omia soft skillsejä:

1. Ala vapaaehtoiseksi

Toimimalla vapaaehtoisena voi kehittää ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja ja samalla parantaa maailmaa. Vapaaehtoistyö on myös hyvä tapa kerryttää työkokemusta. Mikäli välität eläinten oikeuksista tai haluat auttaa vähävaraisia lapsia, etsi yhdistys ja ryhdy töihin!

2. Käy kurssilla

Yhä useampi yliopisto panostaa nykyään soft skills -taitojen kehittämiseen ja integroivat tämän niiden opetussuunnitelmaan. Yliopiston urapalvelut tai Avoimet yliopistot voivat myös pitää soft skills -taitoihin liittyviä työpajoja tai kursseja. Käytä mahdollisuutta hyväksi ja osallistu niihin!

3. Verkostoidu ja löydä mentori

Verkostoituminen on tärkeä kyky itsessään työpaikalla, mutta verkostoitumisen aloittaminen jo yliopistossa avaa mahdollisuuden löytää itselleen mentorin, jolta saada neuvoja. Yliopistot järjestävät jatkuvasti toimintaa, jotka yhdistävät työnantajia ja nuoria, kuten uramessuja tai konferensseja. Monet yliopistot tarjoavat myös mentorointi- ja opiskelijalähettiläsohjelmia, jotka voivat olla hieno tapa tutustua paikallisiin yrityksiin. Osallistu niihin avoimesti!

Bloggaaja: Camilla

Myynti on ymmärtämistä

Onko myynti todellakin vain asiakkaan ymmärtämistä? On sanottu että ostaa voi millä tahansa kielellä, mutta myymään pystyy ainoastaan kuluttajan omalla kielellä. Vaikka tämän väittämän voi ymmärtää kirjaimellisesti ja se pitää myös siten paikkansa tietyissä tilanteissa, se ei rajoitu pelkästään kirjoitettuun tai puhuttuun kieleen. Kuluttajan kielellä myyminen tarkoittaa ennen kaikkea myymistä kuluttajan ehdoilla, tavalla johon kuluttaja voi samaistua ja kommunikoida tavalla joka ottaa huomioon ostajan lähtökohdan. Tähän on helppo löytää vastalause väittämällä, että esimerkiksi monia yhdysvaltalaisia tuotteita myydään nimenomaan viestillä jota ei ole muokattu kohdemaan kulttuurin mukaiseksi vaan on hyvin, noh, amerikkalainen. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja kuitenkin  samaistuu usein nimenomaan amerikkalaiseen kulttuuriin. Vaikka tämä ei mainoksen kannalta olisi tarkoituksellista, se toimii, sillä kuluttajat tuntevat hyvin amerikkalaisen popkulttuurin joka itsessään nähdään tavoiteltavana. Valitettavasti tämä lähestymistapa tuskin toiminee suomalaisella tuotteella.

Vaikka ideat ovat selvästi tässä viitekehyksessä tärkeitä, se ei tarkoita etteikö kielellä itsellään olisi mitään merkitystä. Nopeasti googlettamalla löytää internetistä lukuisia esimerkkejä kansainvälisessä markkinoinnissa sattuneista kömmähdyksistä. Osa on jopa surkuhupaisia, kuten KFC-pikaruokaketjun sloganin “finger lickin’ good” käännös kiinaksi, jolloin siitä muotoutui “Syömme sormenne”. Toiset epäonnistumiset taas ovat ehkä hankalammin ennakoitavissa , kuten Coors oluen slogan, “Turn it loose”, joka espanjaksi käännettynä muuttui kehotukseksi hankkia ripuli.

Vaikka huonot käännöksetkin jätettäisiin huomioimatta, tutkimukset osoittavat, että omankielisellä sisällöllä on vahva yhteys asiakkaan ostopäätöksen tekemiseen. Myös yli puolet asiakkaista ovat valmiita maksamaan tuotteesta enemmän jos saavat siitä tietoa omalla kielellään. Joskus yritykset päätyvät käyttämään samoja televisiomainoksia eri maissa, vaihtaen kieltä vain dubbaamalla mainoksen puheraidan. Mutta tavassa, jolla tekopirteä selvästi ei-suomalainen kotirouva suosittelee ominaisuuksiltaan ylivertaista pesuainetta, on jotain erittäin vaivaannuttavaa.

On selvää että myös se, miten markkinointiviesti on laadittu, vaikuttaa paljon siihen miten se ymmärretään eri puolilla maailmaa. Monissa Euroopan maissa mainokset ovat melko hienovaraisia verrattuna amerikkalaisiin vastineisiinsa, joissa pureudutaan hyvin yksityiskohtaisesti siihen kuinka huonoja kilpailijan tuotteet ovat jokaisella tavalla.  

Lopulta kyse on kuitenkin asiakkaan ymmärtämisestä kuten markkinoinnissa yleensä, ja tämä harvemmalle tulee yllätyksenä. Mutta kansainvälisessä viitekehyksessä kysymys on usein kulttuurillisten erojen ymmärtämisestä. Seuraavan kerran kun olet ulkomaanmatkalla, laita hotellihuoneen televisio päälle ja kiinnitä huomiota mainoksiin ja siihen kuinka tuotteita maassa myydään. Et välttämättä täysin vakuutu.

Bloggaaja: Frans

Tuunaa täydellinen CV

Nykypäivän työnhakijan on löydettävä uusia tapoja erottuakseen joukosta, etenkin jos hakijalta ei vielä löydy paljon jo hankittua työkokemusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unelmiesi työpaikka olisi kaukana. On monta tapaa tehostaa ansioluetteloa ja saada mahdollinen työnantaja vakuutettua sinusta heidän tulevaisuuden työntekijänä. Tämä postaus auttaa sinut tuunamaan täydellisen CV :si.

Leikittele CV :n ulkonäöllä

Täydellinen CV iskee työnantajan silmään myös ulkomuodollaan. Kukaan ei halua lukea pelkkää kuivaa ja tekstipainoitteista listaa työkokemuksestasi, joten löydä sisäinen graafinen suunnittelijasi ja tee CV:stäsi visuaalisesti houkuttelevampi. Ansioluettelon muodonmuutokseen ei tarvita nykyään enää asiantuntijaa, sillä esimerkiksi Microsoft Wordissä on monia valmiita malleja CV:llesi. Lisäksi uusi visuaalisen CV:n malli on mullistanut ansioluetteloiden ilmeen ja antaa yhä enemmän luovuutta sen luojalle. Muista kuitenkin pitää CV:si vain yhden sivun mittaisena ja aina ajan tasalla.

Työharjoittelut

Työharjoittelu on mahtava tapaa saada työkokemusta monelta alalta, vaikka kyseessä olisikin viikon tai kuukauden mittainen suhde. Etsi harjoittelumahdollisuuksia myös muilta aloilta kuin omalta mukavuusalueeltasi, jotta saat kerättyä monipuolista työkokemusta, jota voit hyödyntää tulevaisuudessa. Jos sinua kiinnostaa tietty yritys, kysele mahdollisuudesta seurata yrityksen toimintaa päivän ajan. Tarkkailemalla yrityksen toimintaa voi oppia yllättävän paljon!

Vapaaehtoistyö

Vapaaehtoistyö ulkomailla tai paikallisesti on mahtava tapa näyttää työnantajalle, että välität maailman kehityksestä ja olet valmis toimimaan sen eteen. Vapaaehtoistyö on myös tapa kehittää “pehmeitä taitoja” kuten johtamistaitoja, kommunikaatiotaitoja tai ongelmanratkaisukykyä, jotka ovat tutkitusti tärkeitä työnantajille. Täydellinen CV ei kuitenkaan anna pelkkää listaa mahdollisesta relevantista työkokemuksesta vaan myös lyhyen kuvauksen siitä, mitä kokemus on sinulle antanut.

Harrastukset

Soitatko kitaraa tai pelaatko jalkapalloa? Monet luulevat, että CV :ssä ei kannata mainita työn ulkopuolisia kiinnostuksen kohteita, mutta harrastusten lisääminen CV :hen auttaa rekrytoijaa saamaan yleiskuvan itsestäsi ihmisenä. Harrastus on hieno tapa verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä. Yhteinen harrastus voi myös olla helppo tapa lähestyä haastattelijaa työhaastattelussa.

Käy kurssilla

Osallistuminen valinnaisille kursseille näyttää työnantajalle, että haluaa vaikuttaa  sekä henkilökohtaiseen-, että urakehitykseen.  Avoimet yliopistot, kansanopistot ja nettiskursseja tarjoavat yritykset, kuten Coursera tai LinkedIn tarjoavat mahdollisuuden kehittää esimerkiksi omia pehmeitä taitoja tai jopa oppia uusia uutta, kuten ohjelmointia. Muista aina lisätä kurssit LinkedIn profiiliisi ja ansioluetteloosi!

Tsekkaa lisää harjoittelumahdollisuuksia täältä!

Bloggaaja: Camilla

Olkiluoto – Kulttuurillinen oppimiskokemus

Olkiluoto 3. Jo pelkästään koko projektin mainitseminen aiheuttaa monille päänsärkyä. Ja syystäkin, rakentaminen aloitettiin vuonna 2005, ja työn piti alunperin olla valmista jo vuonna 2009, mutta 7 vuotta myöhemmin rakentaminen jatkuu yhä. Viimeisin arvio valmistumisesta on annettu vuodelle 2018, ja arvioidut kulut ovat nousseet 8,5 miljardiin euroon joka on jo lähes kolme kertaa alkuperäisen arvion, 3 miljardin euron verran. Projektille on pilkallisesti esitetty maailman kalleimman rakennuksen tittelliä ulkomaisissa medioissa.

Miten tähän tilanteeseen ollaan siis päädytty? Projektin toimittajalla, ranskalaisella valtionyhtiö Arevalla ja suomalaisella TVO:lla on molemmilla omat versionsa siitä kuinka tapahtumat ovat edenneet. Osapuolet syyttävät toisiaan ongelmista, ja oikeastaan pelkästään myös jo se, kuinka erilaiset näkökulmat osapuolilla on tilanteesta on ihmetyksen aihe itsessään. Ainoa mistä osapuolet tuntuvat olevan samaa mieltä on se, että he ovat eri mieltä.

Muun muassa erilaiset työtavat ja niiden yhteensovittaminen on aiheuttanut lukuisia ongelmia projektissa. Esimerkiksi Suomessa vallitsevat tarkat turvamääräykset (pitkine prosesseineen) tulivat jonkinasteisena yllätyksenä ranskalaisille. Suomalaiset taas olettivat työn tapahtuvan sovittuna aikana sovittuun aikamääreeseen mennessä, kun taas ranskalaiset odottivat joustavuutta ja työn saattamista loppuun työtunneista välittämättä. Ongelmia on ollut muun muassa aikataulutuksessa, standardien ja sääntöjen noudattamisessa, ja joskus jopa yhteisen kielen löytämisessä.

Vaikka suunnitteluvaiheessa otettiin huomioon jopa (suhteellisen harvinaiset) tsunamit Itämerellä, kulttuurierot tuntuvat kuitenkin unohtuneet. Kuten ihmisten välistä vuorovaikutusta yleisestikin, kulttuurierojen kanssa toimimista on melko hankala oppia kirjasta. Maailman pienetessä ja yritysten kansainvälistyessä yhä useimmissa projekteissa on mukana osapuolia eri maista, joilla kaikilla on omat totutut tavat toimia, ja kansainvälisten vuorovaikutustaidoille on yhä enemmän tarvetta.

On selvää, etteivät kaikki Olkiluodon lukuisista ongelmista liity kulttuuriin, mutta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monet niistä olisi voitu välttää jos molemmat osapuolet olisivat olleet paremmin varautuneita työtapojen eroihin ja myös kulttuurieroihin.

Ehkä joskus tulevaisuudessa ymmärretään paremmin miksi projekti myöhästyi niin paljon kuin se myöhästyi. Valmistumiseen on vielä kaksi vuotta ja vielä ehtii sattua ja tapahtua. Voi olla, että Olkiluoto 3 tunnetaan silloin maailman kalleimpana monikulttuurisen johtamisen oppimiskokemuksena.

Bloggaaja: Frans

Totuus vapaaehtoistyöstä

 

Kolme vuotta olen työskennellyt organisaatiossa nimeltä AIESEC. Se on perustettu vuonna 1948 toisen maailmansodan jälkeen, koska perustajamme ymmärsivät, kuinka tärkeää on toisen aseman ja kulttuurin ymmärtäminen. Vuodesta 1948 asti olemme lähettäneet 18-30 vuotiaita vapaaehtoistöihin toisiin kulttuureihin.

Olen tämän kolmen vuoden aikana nähnyt satojen suomalaisten nuorten lähtevän ja palaavan 6-8 viikon projekteistaan. Olen nähnyt ihmisten menevän jokaisen planeettamme mantereelle ja yhä uudestaan ja uudestaan kuulen mitä hienoimpia tarinoita vapaaehtoisiltamme. Joka kerta kun kuulen uuden tarinan, uuden kokemuksen kuuntelen nöyränä. Joka kerta nämä ihmiset ovat oppineet ja kokeneet jotain täysin uutta ja erilaista. Sanomattakin on selvää, että jokainen kokemus on myös uniikki. En ole kuullut yhtään samanlaista tarinaa.

Vapaaehtoisemme ovat menneet muun muassa Ugandaan. Wikipedia –artikkeli Ugandasta aloittaa toisen kappaleen näin: ”Uganda on köyhä maa. Vuonna 2014 bruttokansantulo oli 670 dollaria per asukas”. Osa vapaaehtoisistamme oli Kreikassa vuonna 2015 kesällä, kun pankkiautomaateista loppui raha, bensa-asemilta bensa ja Ateenassa mellakoitiin.

Jos tämä blogipostaus seuraisi normaalia kaavaa seuraavaksi kertoisin teille, kuinka vapaaehtoisemme menivät näihin paikkoihin, tekivät sitä tätä ja tuota ja yhtäkkiä kaikki oli paremmin. Tämä ei ole tavallinen blogipostaus. AIESEC on luonteeltaan voittoa tavoittelematon organisaatio, joten aion kertoa teille totuuden.

Ihmiset, jotka menevät projekteihimme eivät juuri ratkaise maiden suuria ongelmia. Monesti nämä ongelmat, joista maat kärsivät, ovat erittäin monimutkaisia, rakenteellisia, sidoksissa historiaan ja kulttuuriin. Olisi naiivia ajatella, että yksikään länsimaalainen voisi mennä jonnekin 6-8 viikoksi ja tehdä jotain suurta ja mahtavaa. Ylipäätään uskon, että jos jokin maa haluaa ratkaista ongelmansa, ratkaisun täytyy tulla sisältäpäin, ei ulkoa päin.

Tästä seuraa looginen kysymys. Mitä projektimme sitten oikein yrittävät tehdä? Vastaan tähän aina suunnilleen samalla tavalla. Seuraavaksi ote yhden vapaaehtoisemme blogista: ”During these seven weeks I saw much, learned even more, crushed almost all my stereotypes about Uganda and got a chance to live completely different life for a moment.”

Kyse ei ole siis välttämättä siitä, mitä sinä teet maalle, vaan mitä maa tekee sinulle. Ehkä tämä on se suurin oivallus, minkä olen ymmärtänyt näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen työskennellyt tässä organisaatiossa.

Minkä takia yksikään toinen organisaatio sitten haluaa työskennellä kanssamme, jos vapaaehtoisemme eivät ratkaise suuria ja monimutkaisia maiden ongelmia? Asiahan ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä vaikutusta kuitenkin tapahtuu pienemmällä skaalalla. Vaikutus voi olla niinkin yksinkertainen kuin Englannin opettaminen 20 lapselle. Mikrotasolla vaikutus voi olla erittäinkin voimakas niin lapsiin kuin vapaaehtoisellemme. Kulttuurien kohdatessa tapahtuu aina vaikutusta. Mitä enemmän pystymme projekteja luomaan, sen enemmän suoraa vaikutusta luomme.

Silti tämä kaikki kuulostaa ehkä hieman puuhastelulta. Eihän tässä oikeasti tapahdu mitään ja mikään mikrovaikutus ei muuta isoa kuvaa yhtään mihinkään.

AIESEC:n idea ei olekaan olla punainen risti tai Unicef. AIESEC:n visio on ”Peace and fulfillment of human kind’s potential”. Pyrimme kohti tätä tilaa kehittämällä johtajuutta 18-30 vuotiaissa nuorissa. Koska johtajuus on hyvin laaja käsite, olemme tutkineet, mitä johtajuuden ominaisuuksia kehität juuri AIESEC:n kanssa. Kehitämme nuoria, jotka keskittyvät ratkaisuihin, kommunikoivat varmasti erilaisissa ympäristöissä, ovat itsetietoisia, sekä ovat maailmankansalaisia. Kysymys, joka ajaa organisaatiotamme eteenpäin on, että mitä tapahtuisi, jos jokainen maailman 18-30 vuotias ihminen kehittäisi näitä johtajuuden ominaisuuksia? Käytännössä johtajuutta kehitetään projektiemme kautta, jotka vievät sinut uuteen ja haastavaan ympäristöön, mutta samalla tarjoamme työkaluja, jotta voit oppia kokemuksestasi mahdollisimman paljon. Tiedämme, että emme ole vielä siellä, missä haluamme. Joka päivä olemme kuitenkin lähempänä ja lähempänä.

Nyt haluan kutsua sinut mukaan. Voit joko liittyä mukaan toimintaamme Suomessa ja toimia mahdollistajana muille nuorille, jotta mahdollisimman moni kokisi AIESEC:n projektin, tai sitten voit lähteä projektiin ulkomaille. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että molempi parempi.

Lisää tietoa projekteistamme täältä!

Bloggaaja: Antti, AIESEC Suomi ry:n toiminnanjohtaja