Englannin kielen opetusta Italiassa

Minua jännitti ja pelotti viimeiset kaksi päivää Suomessa. Tuntui siltä, että maailma loppuisi, sillä parin tunnin sisällä jättäisin tutun elämäni taakseni. Mikään ei tuntunut todelliselta, mutta kun astuin koneeseen shokki hälveni ja ilo ja uteliaisuus täytti mieleni. Juuri ennen kuin lentokone laskeutui päätin tarttua hetkeen ja pitää hauskaa.

Bussimatka Milanoon kesti tunnin ja katselin maisemia koko matkan ajan. Minua yllätti, miten tutulta ja normaalilta kaikki näytti, vaikka olin eri maassa. Odotin tuntevani jonkinlaista kulttuurishokkia, mutta tunsin oloni rauhalliseksi. Tapasin projektikummini ja host perheeni asemalla ja pian olinkin matkalla heidän kotiinsa. Saavuttuani host perheeni kotiin tuntui oudolta asua taas perheen luona, sillä Suomessa asun yksin.

Seuraavana päivänä oli ensimmäinen päivä koulussa. Koulussa kaikki oli hämmentävää ja käytävät täynnä ihmisiä. Onneksi yksi host perheeni lapsista oli samassa koulussa, joten minun ei tarvinnut mennä sinne yksin. Ensimmäinen päivä sujui suunnittelun parissa ja seuraavana päivänä esitelmät ja työt alkoivat.

Yksi suurimmista peloistani on julkinen esiintyminen, joten tietysti minua jännitti. Onneksi esitelmäni menivät hyvin, vaikka ne olivat edelleen haaste minulle. Kaksi viikkoa myöhemmin tapasin töissä meksikolaisen harjoittelijan nimeltä Luis ja meistä tuli nopeasti kavereita. Ensimmäiset viikkoni lensivät ohitse kun totuttelin suurkaupunkielämään ja tapasin monia uusia ihmisiä ympäri maailmaa.

Kolme viikkoa saapumiseni jälkeen minun oli vaihdettava host perhettä, joka oli todella surullinen tapaus niin minulle kuin host perheelleni, sillä tulimme toimeen todella hyvin. Olin hetken shokissa, mutta seuraavana päivänä kun palasin tutulle koululle niin kaikki oli taas normaalia. Aloin ikävöimään Milanoa ja elämääni täällä ennakkoon vaikka minulla oli vielä muutama viikko jäljellä. Tietysti ikävöin myös Suomea välillä, etenkin läheisiäni, luontoa ja rauhallisuutta. Tiesin kuitenkin, että elämäntilanteeni Suomessa ilman työtä tai koulutuspaikkaa tuntui tylsältä.

Viimeisellä viikolla tunsin oloni surulliseksi. Joka päivä hyvästelin uuden luokan. Torstai ja perjantai olivat erityisen vaikeita ja pidättelin kyyneleitä kun otin kuvia ja oppilaat antoivat minulle lahjoja ja kirjeitä. Minulla on edelleen niin ikävä heitä, että en halua ajatella sitä.

Kun lähdin italiasta olin surullinen, mutta ennenkaikkiaan onnellinen, että olin saanut osallistua tähän projektiin, sillä vapaahetoistyö on aina ollut yksi unelmistani. Halusin kehittää sopeutumiskykyäni ja päästä eroon ujoudestani. Opin niin paljon itsestäni ja myös muista maista ja kulttuureista. Vapaaehtoistyökokemukseni motivoi minua tekemään työtä paremman maailman eteen.

Klisee, mutta totta: tämä oli yksi elämäni parhaista kokemuksistani. Työtoverini Luisin kanssa noin puolivälissä kokemusta puhuimme siitä, miten tulevaisuudessa päivämme Milanossa tuntuisivat kuin ne olisivat tapahtuneet unessa ja nyt kun muistelen näitä hetkiä, tuntuu täsmälleen siltä.

Bloggaaja: Vili

Oman projektisi voit löytää täältä!

Espanjan kielen opetusta Kroatiassa

Hei, olen Melissa Meksikosta! Viime talvena opiskelin Tampereen yliopistossa ja päätin hakea AIESEC Tampereen jäseneksi. Minua jännitti kun sain kuulla, että olin päässyt haastattelun! Saiful, AIESEC Tampereen henkilöstöhallintovastaava, oli todella ystävällinen ja pian sainkin tietää, että minut oli hyväksytty AIESEC Tampereen ‘Outgoing Exchange’ tiimiin. Koulutuksessa opin paljon AIESEC:in roolista ja arvoista ja päätin lähteä itsekin AIESEC vapaaehtoistyöprojektiin kokeakseni sen itse.

Etsin kasvatukseen liittyviä ohjelmia Euroopasta AIESECin nettiportaalin avulla ja löysin minulle täydellisen projektin: “World in the City” ohjelman, jossa pääsisin opettamaan espanjaa antiikkisessa Pulan kaupungissa, Kroatiassa. Hyväksymisprosessin jälkeen minulla ei ollut muuta tekemistä kuin valmistautua unohtumattomaan kokemukseen.

Host perheeni oli mahtava; he toivottivat minut tervetulleeksi ja jakoivat kanssani kulttuuriaan kielimuurista huolimatta. Leivoin heidän kanssaan, kuuntelin heidän tarinoitaan ja he jakoivat kanssani paikallista ruokaa. Ainoa perheessä, joka osasi englantia oli eräs mies, joka oli täynnä tarttuvaa elämäniloa ja innostuneisuutta ja kertoi minulle hänen seikkailuistaan ja unelmistaan, kuten olisin ollut vanha ystävä.

Oppilaani olivat monipuolinen ryhmä 11-60 vuotiaita naisia. Pulassa ihmiset puhuvat yleensä italiaa tai kroatiaa, joten oli helppo opettaa espanjaa italian ja espanjan kielen sukulaisuuden takia. Lempiaktiviteettini olivat kuitenkin kulttuuriin jakamiseen liittyvät aktiviteetit; kuuntelimme meksikolaista musiikkia ja tanssimme, puhuin turismista ja tietysti ruokakulttuurista.

Antoisin kokemukseni oli kuitenkin se, että sain rikkoa stereotyyppejä ja ennakkoluuloja maatani ja kulttuuriani kohtaan. Yksi puheenaihe, joka tuli esiin usein oli huumekartellit. En voi valehdella: maassani on paljon ongelmia turvallisuuteen, köyhyyteen ja huumeisiin liittyen, mutta oppilaideni kanssa pystyin jakamaan kontekstia ja tuoda esiin todellisuuden sensaatiohakuisen journalismin takana. Pystyin olemaan kriittinen ja luoda ympäristön, jossa oppilaani pystyivät kehittämään itseään maailman kansalaisina vaikka vapaaehtoistyöprojektin tavoite oli opettaa espanjaa. Tämä on AIESECin tavoite; emme pyri välittämään kuvaa täydellisestä maailmasta vaan kehitämme kriittistä ajattelutapaa. Uskomme, että näin saamme ihmiset kyseenalaistamaan todellisuuden ja ottamaan konkreettisia askeleita maailman parantamiseksi.

Yksi lempimuistoistani oli kun sain tietää, että nuorin oppilaani jakoi minun opetuksiani perheensä kanssa ja teki heille jopa quesadilloja. Tämä nuori kroatialainen omaksui kulttuurin, joka ei ollut hänen omansa ja ehkä tulevaisuudessa hänestä tulee rohkea johtaja, joka puolustaa monikulttuurisuutta ja vapautta.

Uskon AIESECiin ja olen sitoutunut ideaan, että tälläisten kulttuurienvälisten projektien avulla voimme kaataa seinät, jotka erottavat meidät ja omaksua monikulttuurisuuden rohkeasti ja myötätunnolla. Toivon, että yhä useampi nuori antaisi itselleen mahdollisuuden kokea uuden kulttuurin ja matkustaa mukavuusalueensa ulkopuolelle, sillä elämme aikakautena jolloin meidän on rohkeasti tehtävä päätöksiä, jotka ovat tärkeitä planeetallemme. Yksityinen henkilö pystyy tekemään vaikutuksen, mutta jotta koko maailma muuttuu, tarvitsemme kaikki mukaamme!

Löydä sinäkin oma projektisi täältä!

– Melissa

Miten vapaaehtoisemme vaikuttavat?

Nykypäivänä on liian helppoa jäädä passiiviseksi ja olla kyyninen maailman tilanteesta. Monet niistä, jotka lähtevät ulkomaille vapaaehtoiseksi palaavat kotiin murheissaan siitä, että heidän apu ei ole yksin tarpeeksi sulkemaan käsittämätön kuilu maailman rikkaimpien ja köyhimpien välissä.

Tämä blogiteksti ei kuitenkaan juurru maailman ongelmiin vaan keskittyy siihen mihin vapaaehtoiset pystyvät oikeasti vaikuttamaan: yksittäisiin ihmisiin. Vapaaehtoisten tarinoiden kautta näemme, että meidän ei tarvitse löytää ihmelääke AIDSille tai ratkaista nälkyysongelma muuttaaksemme maailmaa. Riittää, että saa yhdenkin ihmisen onnelliseksi.

Kyseiset vapaaehtoiset vastasivat kysymykseen: “Nimeä yksi tapa, jolla autoit toista ihmistä vapaaehtoistyöprojektisi aikana, joka saa sinut hymyilemään ajatellessasi sitä?” Tässä on heidän kokemuksia:

“Paras kokemukseni oli se, kun tein esitelmän Kiinasta ja näin lasten silmissä, miten innostuneita lapset olivat esitelmästäni ja miten he halusivat oppia lisää” – Chang

“Tilanne, joka saa minut hymyilemään on se kun opetin englantia pakolaisille. Siellä oli yksi mies, joka hymyili koko tunnin koska hän oli kauan haaveillut englannin tunneista.” – Amr

“Kerran yhdellä 4-vuotiaalla tytöllä ei ollut uima-asua, koska hänen vanhemmat unohtivat tuoda sen. Hän oli todella surullinen, ettei hän voinut mennä uimaan muiden lasten kanssa joten pidin hänelle seuraa koko päivän ja leikin hänen kanssaan. Hän oli todella suloinen!” – Alina

“Pakolaisten ryhmäkodissa, jossa työskentelin oli yksi 14-vuotias tyttö. Hän oli ainoa hänen ikäinen tyttö siellä. Yhtenä päivänä muutama vapaaehtoinen oli viemässä ryhmää miehiä ja poikia uimaan ja kyseinen tyttö halusi mukaan, mutta hänellä ei ollut ketään kenen kanssa mennä ja pyysi minua mukaan. Minulla ei ollut uima-asua, mutta hän lainasi minulle hänen uima-asun ja lähdin mielelläni mukaan, sillä se teki hänet hyvin iloiseksi. Meillä oli todella hauskaa ja uskalsimme mennä jopa saunaan!” – Sarah

“Olin vapaaehtoisena auttamassa turvapaikanhakijoiden rekisteröimisessä ja meidän piti täyttää kyselylomake auttaakseen pakolaisia työnhaussa. Autoin erästä pakolaista hänen kyselynsä kanssa ja juuri ennen kuin minun piti lähettää täytetty hakemus ja siirtyä seuraavaan hakijaan kyseinen mies mainitsi, että hänellä oli työkokemusta ravintola-alalta kotimaassaan. Sen sijaan, että olisin päässyt aikaisemmin lähtemään kotiin, jäin juttelemaan hänen kanssaan hänen työkokemuksestaan. […] Tämä muisto saa minut hymyilemään, sillä olen ylpeä siitä, että laitoin hänen tarpeensa ennen minun tarpeitani vaikka en edes tuntenut häntä ja oli minun ensimmäinen työpäivä” – Melini

Bloggaaja: Camilla

Neuvoja eettiseen joulunviettoon

“Joulu on taas, joulu on taas/voi, kuinka meill’ on hauskaa” lapset laulavat vanhassa jouluklassikossa. Joulu lähestyy pikimmiten ja monissa perheissä jouluvalmistelut ovat jo täydessä vauhdissa; joulumusiikki soi ja adventtikalenterin ensimmäinen luukku avautuu, lahjoja ostetaan huippuvauhdilla, joulukuusi ostetaan ja koristellaan ja lapset kirjoittavat kirjeitä kauan odotetulle partaveikolle.

Joulun ilolla ja yhteisöllisyydellä on kuitenkin varjopuolensa: kulutuskulttuuri ja joululahjakultti sekä joulustressi. Joulun alla on helppo unohtaa tekojensa eettisen merkityksen ja mahdolliset vaikutukset ympäristöön. Tässä on siis kolme vinkkiä eettisen ja kestävän joulun viettoon:

1. Anna kestävämpi lahja

Suosi turhakkeiden sijasta kestävämpiä lahjoja ja ilahduttaa lähimmäisiä. Kokemukset ovat aina varma tapaus, joten jaa sisarusten kanssa kylpyläpäivä lahjakortti äidillesi ja konserttiliput isällesi.

Muita ideoita ovat erilaiset tee-se-itse lahjat. Jos lähimmäisesi tykkää leipoa, kokoa hänelle reseptipaketti: laita lasipurkkiin esimerkiksi kakkureseptin kuivat ainekset kerroksittain, koristele purkki ja lisää reseptilappu ja voilà! Läheisesi ei tarvitse muuta kuin muutaman kananmunan ja hänellä on maukkaita leivoksia joulun alla.

Toisenlainen lahja -yhdistys antaa toisen tavan antaa kestävän lahjan. Lahjoittamalla kehitysmaan asukkaalle esimerkiksi vuohen tai koulupuvun annat kestävän ja eettisen lahjan, joka auttaa koko yhteisöä.

2. Jaa joulumieltä vähävaraisille perheille

Joulun alla monet kansalaisjärjestöt keräävät lahoja, jouluruokaa ja päivittäistavaroita yms. vähävaraisimmille perheille. Kampanjat, kuten Jouluapua tai MLL:n Hyvää Joulumieltä -keräys ovat helppo tapa auttaa vähäosaisempia nauttimaan joulun vietosta. Lahjoitus läheisellesi tärkeälle hyväntekeväisyysjärjestölle on myös hyvä, eettisempi lahjaidea, joka ilahduttaa läheisesi lisäksi muitakin.

Jos joulu perheen kesken ei maita ja kaipaat muutosta, voit myös ryhtyä vapaaehtoiseksi ja auttaa järjestöjä vaikka jouluaterian jakamisessa tai lahjoitusten keräyksessä ja kuljetuksessa. Joulun alla vapaaehtoisia tarvitaan aina, joten jaa arvokasta aikaasi ja samalla joulumieltä!

3. Suosi kotimaista joulupöytään

Vietä kestävämpi joulu ja vältä joulupöydän aiheuttamat ylimääräiset kuljetuspäästöt ja suosi kotimaisia aineksia ja ruokia joulupöytään. Suosimalla kotimaista autat myös kotimaisia viljelijöitä ja heidän toimintaansa ja samalla suomalaista hyvinvointia. Ole kuitenkin ajoissa liikkeellä: kotimaisen kinkun metsästäminen voi olla liian myöhäistä aatonaattona.

Bloggaaja: Camilla

Suu auki!

 

Pari viikkoa sitten osallistuin YouthSpeak Forumiin Helsingissä. Siis mihin? Niin, ehkä monet eivät ole kuulleetkaan moisesta, sillä kyseinen tapahtuma järjestettiin Suomessa ihka ensimmäistä kertaa. YouthSpeak Forum on nuorten tilaisuus avata suunsa ja kertoa, mihin suuntaan he haluavat yhteiskuntamme kehittyvän.

 

YouthSpeak Forum on rakennettu YK:n kestävän kehityksen tavoitteen ympärille. Mutta eihän Suomi ole kehitysmaa? Ei olekaan. Silti meillä on vielä paljon tehtävää. Kaikki 17 tavoitetta on rakennettu niin, että ne soveltuvat jokaisen maan, ympäristön ja organisaation tarpeisiin. Tämänvuotiset teemat terveys ja hyvinvointi, hyvä koulutus sekä eriarvoisuuden vähentämineneivät ole Suomessakaan täydellisellä tolalla, vaan petrattavaa riittää niin mielenterveystyössä kuin syrjinnän torjumisessakin.

 

No mitä siellä YouthSpeakissa sitten tehtiin? Pääpuhujat Olga Silfver, Jani Toivola ja Aape Pohjavirta kertoivat kukin oman näkemyksensä yhteiskunnan nykyisestä tilasta ja mahdollisista tulevaisuudessa odottavista skenaarioista. Eikä tämä tarkoita mitään saarnaavaa luentosarjaa, vaan Toivola kertoi esimerkiksi oman tarinansa siitä, kuinka hän lopulta uskalsi olla erilainen kuin muut. Erilaiset yritykset ja muut organisaatiot, kuten Plantui ja Killroy järjestivät työpajoja, joissa kerrottiin paitsi organisaatioiden toiminnasta, myös luotiin katse tulevaisuuteen ja sen haasteisiin. Itse osallistuin Tata Consultancy Servicesin vetämään työpajaan, jossa pohdimme tekoälyn merkitystä ja sen soveltamisesta tulevaisuudessa.

 

Mikä tärkeintä, sai YouthSpeak Forumissa kukin tuoda oman äänensä kuuluviin. Puhuimme ryhmissä kustakin teemaksi nostetuista kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden toteutumisesta Suomessa. Emmekä vain puhuneet. Jokainen meistä osaa valittaa siitä, miten asiat ovat ja ihmetellä, miksei kukaan tee niille mitään. Siispä otimme kynän kauniiseen käteen ja loimme kukin oman projektimme, jonka avulla epäkohtia voitaisiin ratkaista.

 

Suurin ahaa- elämykseni koitti päivän loppupuolella, kiitos tapahtuman isännän Leo Kadieffin. Leo kertoi tarinan hyvin tuntemastaan startup –maailmasta. Tarina kertoi biotekniikan tutkijasta, joka oli saanut huippuidean geenitestausmenetelmästä. Tämä ei halunnut jakaa sitä muille, sillä idea oli niin hyvä, ettei sitä ollut varaa menettää. Kun Leo viimein sai idean ongittua esiin auttaakseen bioteknikkoa kävi ilmi, että idea olikin jo olemassa ja menestyneesti markkinoilla. Noh,  ratkaisukeskeiset ihmiset eivät hyydy moisen takia, vaan keskittyvät miettimään kuinka jatkaa eteenpäin. Kun alkuperäiseen ideaan lisättiin niinkin yksinkertainen asia kuin tutkijan rakkain harrastus eli hevoset, nytkähti homma taas liikkeelle; kukaan ei ollut keksinyt soveltaa geeninäytteitä hevosiin. Uusi haaste koitti, kun sopivaa rahoittajaa ei löytynyt, ei sitten millään. Monituisten vaiheiden kautta tutkija tiimeineen luopui jo toivosta palaten mikroskooppinsa ääreen, kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui. Muuan Leon ja tutkijan illallisella tapaama herrasmies oli ohimennen kuullut projektista ja kertonut asiasta ystävälleen, joka on maailman johtavia hevosyrittäjiä. Tämä innostui ideasta saman tien ja kuinka ollakaan, tutkijamme sai viimein toteutettua unelmansa.

 

Tarinassa on toki monen sorttista inspiroivaa opetusta, kuten ”usko unelmiisi” tai ”ongelmaan on aina olemassa ratkaisu”. Minuun vaikutuksen teki  kuitenkin tarinan alku. Jos tutkija ei olisi alkujaan avannut suutaan ja kertonut ideastaan, ei tarinassa olisi luultavasti juurikaan kerrottavaa. Kuinka usein olemmekaan liian mustasukkaisia saamistamme ideoista, peläten jonkun kähveltävän ne? Kuinka usein olemmekaan liian ujoja kertomaan ideoistamme, peläten niiden olevan turhan vähäpätöisiä tai epämielenkiintoisia?

 

Juuri tämän takia tarvitsemme YouthSpeakin kaltaisia tapahtumia, joissa nämä ideat pääsevät kuuluville. Kun 150 ihmistä lyö viisaat päänsä yhteen, ei tuloksena voi olla mitään muuta kuin silkkaa timanttia. Otetaan ensi vuonna uudestaan, kolistellaan vielä useampia päitä yhteen. Meillä nuorilla on kaikki edellytykset tehdä tästä pallosta sellainen paikka, jossa jokainen voi elää hyvää elämää. Kyse on vain siitä, tohdimmeko avata suumme ja puhua itsemme tälle tielle. Niin että suu vain auki taas ensi maaliskuussa, kun YouthSpeak kajahtaa taas seuraavan kerran kuultavaksi!

 

Bloggaaja: Eeva

Vapaaehtoistyön siunaus

Lähes 2 vuotta sitten julkaistun Kehitysavun kirous -kirja on masentavaa luettavaa kaikille niille jotka ovat kiinnostuneita globaaleista ongelmista. Kehitysavun parissa elämäntyönsä tehnyt Kääriäinen lyttäsi Suomen kehitysapuohjelman kritiikillään käytännössä maanrakoon. Hänen mukaansa muun muassa Mosambikissa ei muuttuisi mikään vaikka Suomi lopettaisi tukensa jo huomenna. Ongelmat ovat Kääriäisen mukaan rakenteissa, valvonnan puutteessa ja korruptiossa, jotka estävät todellisen kehityksen. Kääriäisen kritiikki ei tietenkään välttynyt kritiikiltä sekään, vaan joukko poliitikkoja kiirehtivät huomauttamaan, että toisin kuin Kääriäinen väittää, tuloksia on kyllä tullut ja monissa maissa olosuhteet ovat parantuneet ja köyhyys on vähentynyt. Silti useimmat pitivät kirjaa hyvänä keskustelunavauksena kehitysavun ongelmista. Samanlaisia teemoja käsittelee kirjaa kuukauden aikaisemmin julkaistu Poverty, Inc. -dokumentti, tosin hyväntekeväisyysjärjestöjen näkökulmasta. Molempien lopputulema on se, että valitettavan suuri osa varoista valuu korruptoituneiden poliitikkojen taskuun kehitysmaissa, ja hyötysuhde on erittäin huono. Apu ei siis mene niissä määrissä perille, missä sen pitäisi.

Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä se, että maissa, joissa korruptio rehottaa ja hallinto on tehotonta, on vaikeuksia saada apua perille. Useat kehitysavun puolustajat ovat sitä mieltä, että kritiikin ongelma on se, että sitä käytetään kehitysapua vastaan ja sillä voidaan perustella kehitysavun lopetus tai vähentäminen. Se ei kuitenkaan auta ratkaisemaan ongelmia. Loppujen lopuksi ainoa tapa jolla voi täysin varmistua avun menemisestä perille on rahan antamisen sijaan tehdä jotain itse, muun muassa siis tehdä eettisiä valintoja tai vapaaehtoistyötä.

On naiivia ajatella että vapaaehtoistyöllä voitaisiin ratkaista kaikki maailman ongelmat. Monet ajattelevat ettei vapaaehtoistyöstä ole loppujen lopuksi mitään hyötyä. On totta, että suuria rakenteellisia ongelmia tuskin pystyy ratkaisemaan vapaaehtoistyöllä. Logiikka on kuitenkin sama äänestäjällä, joka väittää ettei yksittäisellä äänellä ole merkitystä, sillä vapaaehtoinen voi kuitenkin tehdä suuren vaikutuksen yksilötasolla. Esimerkiksi opettamalla englantia voi avata usealla pääsyn valtavaan määrän tietoa ja mahdollisuuden kehittää itseään. Samalla kun internet on demokratisoinut tiedonvälityksen, se on myös vaikuttanut samoin ihmisten mahdollisuuksiin kouluttaa itseään. Vapaaehtoinen kuitenkin vaikuttaa myös itseensä. Vauraissa länsimaissa on helppo elää arjessa sen kummemmin miettimättä mistä esimerkiksi halvat ja kivat vaatteet tulevat, sillä hikipajat sijaitsevat käytännöllisesti maailman toisella puolella. Poissa silmistä, poissa mielestä, vaikka tietoa on saatavilla, on se helppoa sivuuttaa.

Juuri tästä syystä kriittisyys on hyväksi, oli sitten kyse kehitysavusta tai kulutustottumuksista. Tärkeintä on, että sillä mitä tehdään, on positiivinen ja aito vaikutus. Vaatii rohkeutta kohdata ihmisiä, sillä kun altistaa itsensä, omat arvonsa ja tottumuksensa tarkastelulle, voi olla ettei näekään maailmaa enää samalla tavalla.

Bloggaaja: Frans

80 000 Hours – mahdollisimman paljon hyvää

Keskimääräinen työura kestää 80 000 tuntia. Tästä on saanut nimensä vuonna 2011 perustettu 80,000 Hours uraneuvontaan keskittyvä järjestö, joka pyrkii auttamaan yksilöitä kehittämään uraansa siten, että he voivat tehdä työtä niin, että saavat mahdollisimman paljon hyvää aikaan. Ei siis ihan tavallista työkkärin uraohjausta.

Järjestö lähestyy ongelmaa kvantitatiivisesta näkökulmasta. 80 000 tuntia aikaa ja yksilön tietyt mahdollisuudet ja potentiaali kouluttautua ja tehdä työtä, sekä ansaita palkkaa. Miten tästä yhtälöstä saadaan tulos, jonka positiivinen vaikutus yhteiskuntaan on mahdollisimman suuri? Useat jotka ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisista ongelmista ja haluavat aktiivisesti vaikuttaa ongelmien ratkaisemiseen miettivät miten tämä olisi parasta tehdä. Mitä alaa pitäisi opiskella? Onko paras tapa vaikuttaa luoda ura järjestötyötä tehden, vai kenties tehdä palkkatyöksi jotain muuta ja pyrkiä auttamaan muulla, epäsuoralla tavalla? Vaihtoehtoja on monia ja vastauksen löytäminen ja päätöksen tekeminen ei ole mitenkään yksiselitteistä.

80,000 Hours -järjestön perustajat painivat näiden samojen kysymysten äärellä, ja kun he eivät löytäneet vastauksia, he päätyivät tekemään aiheesta tutkimusta itse lopulta perustaen järjestön auttaakseen muita samanmielisiä.

Järjestö pyrkii auttamaan vastaamaan kysymykseen, mitä yksilö voi tehdä maksimoidakseen yhteiskunnallisen vaikutuksen omien kykyjensä ja taitojensa mukaan, ja mitä taitoja on hyödyllistä kehittää uran kannalta, ja millaiselle alalle suuntautua.

80,000 Hours lähtee siten oletuksesta, että jotkut tavat auttaa ovat paljon tehokkaampia kuin toiset ja tehokkuuteen pitäisi aina pyrkiä avun maksimoimiseksi. Järjestön mukaan paras tapa vaikuttaa ei välttämättä aina ole suora vaikuttaminen, vaan esimerkiksi yksilö voi maksimoida positiivisen vaikutuksen työskentelemällä korkeapalkkaisella alalla ja lahjoittamalla paljon rahaa todistetusti tehokkaasti toimiviin hyväntekeväisyysprojekteihin. Tästä syystä se on saanut osakseen myös kritiikkiä. Joidenkin mukaan ei ole realistista olettaa, että korkeapalkkaisille aloille suuntautuvat yksilöt toimisivat altruistisesti, tai että ne jotka suuntautuvat, eivät lopulta kyynistyisi. Järjestöä on myös kritisoitu ongelmien liiallisesta kvantifioimisesta.

Oli kritiikki perusteltua tai ei, ovat nämä ajatukset ja ideat joka tapauksessa virkistävän erilainen tapa lähestyä yhteiskunnallisia ongelmia, ja vaikka ei haluaisi  tehdä uranvaihtoa ja suuntautua investointipankkitoimintaan, on hyvä pysähtyä miettimään, miten niinkin suurella päätöksellä kuin uran valinnalla voi olla suuri vaikutus.

Tee 80,000 Hours -järjestön pikatesti uravalinnasta.

Bloggaaja: Frans

Pariisin ilmastosopimus: Onko liian myöhäistä pelastaa planeettamme?

Marraskuun alussa National Geographic julkaisi dokumenttinsa Before the Flood (2016), jossa YK:n tuore rauhanlähettiläs Leonardo DiCaprio matkusti ympäri maailman ymmärtääkseen ilmastonmuutoksen monia vaikutuksia. DiCaprio, pitkäaikainen ympäristöaktivisti, oli läsnä viime joulukuussa Pariisin ilmastokokouksessa (COP21), jossa nykyinen ilmastosopimus allekirjoitettiin ja vetosi siellä maailman johtajiin. 12. joulukuuta, 2015 oli historiallinen päivä: 195:n maan ympäristöjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen askeleista, joiden maailman on otettava yhdessä taatakseen maapallon tulevaisuuden.

Kysymys kuuluu: Pelastaako Pariisin ilmastosopimus maapallomme? Valitettavasti, viime joulukuussa sovitut tavoitteet eivät ole tarpeeksi pitämään maapallon keskilämpötilan nousu alle puolessatoista asteessa. Tuore YK:n ilmasto-ohjelman (Unep) raportti kertoo, että meidän pitäisi leikata neljännes hiilidioksidipäästöistä ennen vuotta 2030 saavuttaaksemme ilmastosopimuksen tavoitteet.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet eivät riitä tällaiseen muutokseen ja rasittavat eniten kehitysmaita, joissa yli kahdella miljardilla ihmisellä ei nykypäivänä ole sähköä. Seuraamusten puute hiljentää muutosten vauhtia samalla kun polttoaineteollisuuden johtajat lobbaavat saadakseen lisäaikaa hyödyntääkseen vähäisiä resurssejamme. Muutoksen on levittävä ylhäältä alas, suurkuluttajista kehitysmaihin, sillä maailman köyhät ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Yhteistyö on vaikeaa millä tahansa mittakaavalla; jokaisella yksilöllä on erilaiset arvot, mielipiteet ja ajatukset siitä, miten pitäisi toimia. On siis ymmärrettävää, että maailmanlaajuinen Pariisin ilmastosopimus oli pettymys monelle. Luovuttaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä meidän ainoa kotimme on vaakalaudalla.

Pariisin ilmastosopimus on askel oikeaan suuntaan, mutta oikean muutoksen tekevät me. Meidän on näytettävä johtajillemme, että maapallomme terveys on tärkeää meille. YK:n ilmasto-ohjelman raportin mukaan hallitusten ulkoiset vaikuttajat, kuten kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori, voivat vaikuttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen jopa muutamalla gigatonnilla vuosina 2020-2030. On siis aika toimia yhdessä saavuttaakseen yhteinen tavoite: maapallon pelastus.

Voimmeko siis pelastaa maapallomme ja taata terveen maailman tulevaisuuden sukupolville? DiCaprion vastasi tähän kysymykseen näin “Ainoa asia, jonka voimme tehdä on kontrolloida, mitä teemme seuraavaksi; Miten elämme, miten kulutamme, miten osallistumme keskusteluun ja miten käytämme hyväksi äänioikeuttamme ja näytämme johtajille, että me tiedämme totuuden ilmastonmuutoksesta”.

Bloggaaja: Camilla

Miten nuoret voivat kehittää Suomea?

Helsingissä järjestetään ensi viikolla yksi maailman suurimmista kansainvälisistä kestävän kehityksen nuorisotapahtumista – YouthSpeak Forum. Tähän mennessä näitä foorumeita on järjestetty ympäri maailmaa yli sadassa eri maassa ja tapahtumiin osallistujiakin on jo reilusti päälle 20.000.

YouthSpeak Forumissa keskustellaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteista ja foorumin teema rakentuu niiden ympärille.

 YouthSpeak maaliskuussa 2016 Vietnamissa

Kestävä kehitys?

YK:n jäsenvaltiot allekirjoittivat viime vuonna 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista jokainen maa, organisaatio ja yritys voi tehdä oman kehityssuunnitelmansa. Poiketen aiemmista tavoitteista, nämä 17 eivät ole tarkoitettu vain kehitysmaille vaan ne soveltuvat kaikissa maissa ihmisten, ympäristön ja talouselämän tarpeisiin.

YouthSpeak elokuussa 2016 Puolassa

Suomen YouthSpeak Forum on rakennettu tavoitteiden 3, 4 ja 10 ympärille.

SDG 3

3. Terveys ja hyvinvointi

Kaikilla on oikeus terveelliseen elämään ja haluamme varmistaa kaikenikäisten hyvinvoinnin.

Suomalaisten terveys on pääsääntöisesti kohentunut viime vuosikymmenen aikana ja myös liikumme enemmän kuin 20 vuotta sitten. Toisaalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja etenkin nuoret voivat huonommin kuin aikaisemmin. Kuinka voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa kaikilla on fyysisesti ja psyykkisesti hyvä olla?

YouthSpeak Forum Jos olet kiinnostunut tavoitteesta 3, niin älä missaa Go Global Goalsin Emilyn workshoppia.

kestävän kehityksen tavoitteet

4. Hyvä koulutus

Kaikilla on oikeus tasa-arvoiseen ja laadukkaaseen opetukseen, ja elämänmittaisiin oppimismahdollisuuksiin.”

Suomessa on kansainvälisesti yksi maailman parhaista peruskouluista. Olemme maailman huippua vielä valmistuessamme lukiosta, mutta korkeakoulutuksessa muut kurovat etumatkan umpeen. On myös kyseenalaista valmistaako nykyinen korkeakoulutuksemme meidät työelämään. Kuinka tilannetta voitaisiin muuttaa?

YouthSpeak Forum Jos olet kiinnostunut tavoitteesta 4, niin älä missaa pääpuhujia Olga Silfver ja Aape Pohjavirta, workshoppeja TCS, Kilroy ja SLL.

10. Eriarvoisuuden vähentäminen

Tasa-arvoisen Suomen on jokaisen perusoikeus.

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta se ei ole valmis. Tasa-arvon on toteuduttava riippumatta iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, terveydestä, rahatilanteesta tai muusta. Mikä on sinun mielestäsi Suomessa suurin epäkohta, mitä tulee tasa-arvon toteutumiseen ja kuinka tätä voitaisiin lähteä muuttamaan?

YouthSpeak Forum Jos olet kiinnostunut tavoitteesta 10, niin älä missaa pääpuhujia Olga Silfver ja Jani Toivola, workshoppeja itim ja Go Global Goals.

YouthSpeak Forum järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa 17. marraskuusta Helsingissä. Lue lisää ja rekisteröidy täältä.

 YouthSpeak Forum Intiassa elokuussa 2015

Bloggaaja: Elena

4 ilmaista tapa tehostaa kielen oppimista

Edellinen kirjoitus käsitteli kielenoppimista ja vapaaehtoistyön, tai minkä tahansa muun ulkomailla oleskelun hyödyntämistä kielen opiskelussa. Motivoitunut opiskelija joka uskaltaa hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle ja alkaa käyttää kieltä, pystyy lyhyehkössäkin ajassa parantamaan kielitaitoaan paljon. On kuitenkin turha odotella reissuun lähtöä aloittaakseen opiskelun, vaan tehokkainta on panostaa opiskeluun jo tänään. Myöskään kielen opetteleminen vain yksittäisellä tavalla ei tee kielitaidostasi sujuvaa. Jos vain luet, opit vain lukemaan. Jos kuuntelet, opit vain kuuntelemaan ja niin edelleen. Jos haluaa oppia käyttämään kieltä monipuolisesti, tulee myös opiskella monipuolisesti. Koulussa ja kursseillakin pyritään erilaisia harjoituksia juuri tästä syystä. Tässä siis 4 ilmaista tapaa monipuolistaa ja tehostaa kielenoppimistasi:

1. Tee kielen opiskelemisesta rutiini

Monesti koulussa tai kielikurssilla saattaa olla vain yksi kontaktitunti viikossa. Tämä ei luonnollisesti riitä sujuvan kielitaidon hankkimiseen. On tärkeää altistaa itseään kielelle mahdollisimman usein, ja onkin parempi opiskella 15 minuuttia joka päivä kuin lähemmäs kaksi tuntia putkeen kerran viikossa. Tämä ei maksa mitään, mutta vaatii itsekuria. Siksi on tärkeää antaa itselleen tavoitteita, jotka motivoivat kielenopiskelussa.

2. Käytä vaihtoehtoisia materiaaleja kurssimateriaalien ohella

Kielestä ja tasosta riippuen voit opetella esimerkiksi ranskan verbien taivutuksia tai vaikkapa Kiinan kirjoitusmerkkejä. Tähän tarkoitukseen sopii perinteiset muistilaput jotka voi askarrella itse. Nykyään kuitenkin on saatavilla monia samaa asiaa ajavia ilmaisia älypuhelinsovelluksia, kuten esimerkiksi Memrise ja Clozemaster. Duolingo tarjoaa kokonaisia kielikursseja ilmaiseksi, ja se onkin pelimäisen koukuttava. Juuri näistä on hyvä muodostaa itselle rutiini: sovellusta voi käyttää näppärästi esimerkiksi päivittäisellä bussimatkalla.

3. Lue ja käytä sisältöä, joka on itsellesi mielenkiintoista

Kurssikirjojen ongelma on se, että vaikka tekstit ovat usein sopivia tasollesi, ne eivät välttämättä ole kovin mielenkiintoisia. Kirjastoissa on paljon kirjoja muillakin kielillä kuin suomenkielellä. Ei haittaa vaikka et ymmärtäisi jokaista sanaa, kunhan pysyt kärryillä juonesta. Jos kirjojen lukeminen ei kiinnosta, kirjastosta saa myös elokuvia monilla eri kielillä. Jos esimerkiksi englanninkielentaitosi on niin vahva, että selviät ilman tekstityksiä, voit katsoa elokuvan kohdekielen tekstityksillä. Jos seuraat vlogeja tai blogeja suomeksi, etsi itseäsi kiinnostavia vlogeja ja blogeja kohdekielellä, joita seuraat puhtaasta mielenkiinnosta. Myös koukuttavat televisiosarjat toimivat hyvin! Jos seuraat ahkerasti uutisia, ala kuuntelemaan ja lukemaan niitä kohdekielellä.

4. Aloita puhuminen

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo todettiinkin, puhumisen aloittaminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Jo valmiiksi vähäsanaiselle suomalaiselle puhuminen kielellä, jota ei hallitse täysin aiheuttaa jo ajatuksen tasolla harmaita hiuksia. On kuitenkin turhaa pelätä virheiden tekemistä, itse asiassa, virheiden tekeminen on tärkeää koska siten laajennat tapoja käyttää kieltä ja opit uutta. On siis hyvä unohtaa hetkeksi kielioppi, sillä tärkeintä on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Miten siis tavata ihmisiä joiden kanssa puhua kieltä? Useissa isoissa kaupungeissa järjestetään kielikahviloita joista löytää rupatteluseuraa. Jos asut pienellä paikkakunnalla, internetistä löytyy palveluita joissa pystyt juttelemaan toisten kielten opiskelijoiden kanssa, kuten esimerkiksi Speaky.com tai Interpals.net.

Bloggaaja: Frans