Älä mene sinne, he sanoivat

Kun päätin että aion lähteä vapaaehtoisprojektiin, tiesin jo, että halusin kokea jotain hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Tahdoin kokea erilaisen ilmaston, uskonnon ja arkeen liittyvät perinteet. Aloin etsiä eri mahdollisuuksia, ja löysin AIESECin kautta kuuden viikon vapaaehtoisprojektin Marokossa. Pohjois-Afrikka, maa, josta olin hädin tuskin kuullut aikaisemmin mitään, ja joka täyttäisi kaikki henkilökohtaiset kriteerini. Tavoitteeni projektin suhteen oli, että halusin sen liittyvän ihmisten kanssa työskentelyyn. Valitsin opetuksellisen projektin paikallisesta kulttuurikeskuksesta.

Projektini sijaitsi Casablancassa, ja olin iloinen valinnastani. Aloin luoda ruusuisia mielikuvia lämpimästä auringosta ja värikkäistä ja kauniista paikoista, joita näin paljon selaillessani Instagramia. Minut hyväksyttiin osallistumaan projektiin heinäkuussa 2017. Heti allekirjoitettuani projektisopimuksen, aloin törmätä ikäviin uutisiin Marokosta, ja Casablancasta.

Tässä muutamia otsikoita, joita tuli esille:

HEINÄKUU 21. Brussels bomb suspect was Moroccan and ‘known to police’ – BBC News

ELOKUU 19. Moroccan Isis terrorists ‘pose a threat on Europe’s doorstep’ -The Guardian

ELOKUU 22. A woman was gang-raped on a public bus in Casablanca and no one tried to help. -Step feed

ELOKUU 22. Moroccan Man Admits Deadly Stabbing Attack in Finland – NYTIMES

Voitte vain kuvitella, mitä ajatuksia päässäni liikkui noihin aikoihin.

Aloin googlettaa mm. Terrorismiin ja seksuaaliseen häirintään liittyviä kokemuksia Marokosta. Monissa lähteissä tuli erityisesti esille, että vaaleahiuksisen naisen ei suositella matkaavan yksinään Marokossa. Heräilin yön pimeinä tunteina, vain lukeakseni lisää vastaavia blogikirjoituksia ja kokemuksia Marokosta. Nolostuttaa myöntää, mutta tuossa vaiheessa mietin useasti, miksi en valinnut jotain muuta kohdetta. Esille tuli joitakin hyvin negatiivisia kokemuksia, mutta monet kirjoituksista olivat myös melko vanhoja. Ei ehkä niin ajankohtaisia enää?

Kun aloin tarkastella lähemmin paikallista uutistarjontaa, aloin törmätä myös positiivisiin uutisiin. Löysin paljon artikkeleija kuten:

ELOKUU 24. ‘We are not afraid’: Moroccans protest after ‘horrifying’ sexual assault video -The NewArab

ELOKUU 30: Why Is Europe Hit by Terrorism While Morocco Remains Untouched? – Moroccoworldnews

LOKAKUU 14th: Moroccan Anti-Terror Bureau Arrests 11 Suspected of Planning Attacks Across Country – Moroccoworldnews

LOKAKUU 25: 4 suspected of planning attacks arrested in Morocco – Fox News

Aloin pikkuhiljaa rauhoittua, ja uskoa että tulisin olemaan täysin turvassa Casablancassa. Tahdon uskoa hyvään, ja tahdon ennen kaikkea luoda omat mielipiteeni ihmisistä ja asioista. Aloin olla enemmän innoissani siitä, että voisin todistaa median luoman mielikuvan vääräksi, kuin peloissani siitä, että en olisi turvassa kokemukseni aikana.

Olin jo saanut koottua kaikki ajatukseni, kun passintarkastaja Portugalin lentokentällä mennessäni Casablancan koneeseen oli kirjaimellisesti järkyttynyt, että olen matkaamassa yksin Marokkoon. Hän sanoi vapaasti kääntäen: “En koskaan menisi Marokkoon vaimoni kanssa. Hän ei ole edes niin vaalea kuin sinä, emmekä silti menisi sinne koskaan.”  Melko ammattimaista käytöstä.

Nyt kokemukseni jälkeen voin sanoa, että se on täysin heidän menetyksensä.

En koskaan elämässäni ole saanut niin paljon huolenpitoa uusilta tuttavuuksilta. Kävelin yksin kaduilla pimeän jälkeen ja asuin kaksi viikkoa lähiössä jossa ei näkynyt ainuttakaan ulkomaalaista. Käytin yksin julkisia kulkuneuvoja sen kaikissa muodoissa, ja jopa vahingossa nukahdin paikallisten keskuudessakin pahamaineiseen Medina-bussiin. Pahinta mitä minulle tapahtui, oli että joku sanoi haluavansa naimisiin kanssani, tai kysyi, saisiko suukon matkamuistoksi.

Tunnen itseni niin loukatuksi.

Löydä sinulle sopivin vapaaehtoisprojekti tulevalle kesälle:aiesec.org

Blogger: Tinja

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *